Voisinpa oikeastaan kirjoitella hieman välikuulumisia, kun sellaisia ei täällä blogissa ole pitkään aikaan näkynyt. Kaikenlaista on tapahtunut Lauran vierailun jälkeen, tosin kaikki on ollut sellaista ei-niin-kamalan-merkityksellistä. Aloitan jostain ja päätän johonkin. Kuvia ei valitettavasti tähän postaukseen ole saatavilla, sillä en yksinkertaisesti jaksa pienentää tai leimata yhtä ainoaa surkeakakkalaatuista otosta minkään kuukauden kansiosta. Koettakaa pärjätä!
06.05. Käväistiin Abbyn kanssa pyörähtelemässä kehässä Lahden pentunäyttelyssä, Jokimaalla. Olen viimeksi ollut koiran kanssa kehässä vuonna keppi ja nakki, siis oikein tuomarin edessä, ja sitä katsoen meillä meni oikein mukavasti, kun arvostelussa oli lisänä "kaunis esitys". Tuomari katsoi tarkasti liikkeet ja neiti sitten saikin sakotusta kapeista takaliikkeistä ja ulkokierteisistä etujaloista. Maininta oli myös liian niukasti kulmautuneesta etuosasta. Kaikki nämä ovat ihan aiheellisia ja olen niihin itsekin kiinnittänyt huomiota. Hävittiin toiselle narttupennulle, joka sitten sai KP:n. Kiva kokemus oli sen osalta, että pääsin koiraa esittämään ja Abbyhan on suht helppo esittää, kun ollaan sen kanssa reenailtu.
07.05. - 09.05. Luokkaretki Ahvenanmaalle, Maarianhaminaan! Koko luokka ei ollut mukana erinäisten syiden takia, vaan meitä oppilaita taisi olla se 16 vai 17. Aikuisia oli mukana kuusi kipaletta, mukaanlukien oma isäni. Retken parhaimmat hetket koettiin laivamatkoilla, kun seikkailtiin ympäri laivaa (menomatkalla Viikkarin Amorella, tulomatkalla Isabella), hilluttiin ja kuvailtiin kannella, pidettiin hippaa (!!!) ja pelailtiin rahapelejä. Menomatkalla nautittiin herrrkullinen aamiainen laivalla ja tulomatkalla jumalainen buffet, joka varmaan jää erittäin vahvasti mieleeni koko loppuelämäni ajaksi. Voisin muuttaa sinne! Jessus sitä valikoiman määrää. ;___; Paitsi että alkuruuaksi oli ties minkämoista napsittavaa ja pääruoaksi ylihyvää lihaa, kanansiipiä ja mitä kaikkea, tarjolla oli myös jälkkäriä! Ties minkämoista herkkua, mm. karkkeja, suklaarusinoita, brownieta, macaroneja, semmosta suklaamoussesuklaakukkaherkkua, kahta jätskiä ja sorbettia ja kaiken kukkuraksi kinuskikastiketta! Voisin itkeä tästä ikävästä. Taisin muuten saada siellä elämäni parhaat keitetyt perunat, mitä täydellisyyttä!
Ahvenanmaa oli ihan kiva paikka ainakin pääkaupungiltaan lukuunottamatta muutamaa ikävää pikkuseikkaa: 1) Hotelli (Adlon) oli kirottu. Tai ainakin meidän (Nea, Minja, Elina & minä) huoneemme. Ensimmäisenä päivänä koimme siellä Minjan kanssa sellaisia kauhunhetkiä ettei pahempaa ole nähty. Pahimpana ja samalla kaiken aiheuttajana se, että huonettamme ei ilmeisesti oltu siivottu. Huomautimme toki asiasta, kävivät siivoamassa ilman mitään tulosta. Lattiaan jäi sukat kiinni, siellä oli hiekkaa ja purkkaa ja sohvalla murusia. Nami! Varsinkin kun olen itse aina ollut tarkka etenkin hotellien siisteydestä (vessan ovessa siellä muuten luki, että siisteys on ykkösasia!1 se näkyi selkeästi :)).. Siellä sitten istuttiin jalat kohti kattoa ja varottiin kaikin keinoin lattiaa. Niiden kolmen tunnin aikana kun muut olivat kylpylässä, ehdimme myös katsoa teeveestä jotain aivan kamalaa ohjelmaa ("HEI mä löysin Ykkösen!!" *kamalaa kiljumista koska se ohjelma oli jotain aivan järkyttävän hyi kamalaa*) ja ottamaan vastaan mukavan vieraan - pikkupojan, joka ei edes tajunnut tulleensa väärään huoneeseen vaan ehti jopa sulkea oven perässään ennen kuin äkkäsi asian laidan. Voin vain ihmetellä, miten huutomme ei kuulunut mihinkään muuhun huoneeseen. :D
Viimeisenä iltana kaatusivat pöydällä olleet Herra Hakkarainen -limsan pohjat lattialle (ja myös Elinan sängylle) Nean tyynynheiton seurauksena mikä varmistaa sen, ettei seuraavien asiakkaiden lattia tule olemaan yhtään sen epätahmeampi kuin mikä se meille oli. Loppujen lopuksi hyvä? Kenties teen tästä retkestä pidemmän raportin kun saan Elinan kamerasta kuvat itselleni (oma laturi hukkunut, akku tietenkin tyhjä ja epäkäypä kenenkään muun laturiin).
17.05. - 19.05. Helatorstaina suuntasin bussilla Helsinkiin Linnanmäelle. Elina ja Silja tulivat eri kyydillä seurakunnan kanssa (en päässyt sen bussin kyydillä, joka oli vain kerhonohjaajille, joten hoitelin sitten itseni yksin paikalle), ja treffattiin sitten Lintsillä. Kello puoli kahden maissa taidettiin ensimmäiseen laitteeseen päästä. Silja kävi minun kanssani läpi ne vähän hurjemmat laitteet, koska Ellu ei niihin uskaltautunut (lähes kaikki mitkä viittasivat jotenkin vuoristorataa), ja tuli testattua hurjaksi haukuttu Ukko. Joka nyt ei edes ollut niin hurja. Ainoastaan se kohta, missä se on täysin pää alaspäin, antoi olettaa, että putoan koko hemmetin vehkeestä ja en nyt tiedä onko se kovin mukavaa kun henkensä edestä roikkuu kiinni niissä melko mitättömissä turvajutuissa. Mutta mokoma ei edes tuntunut mahassa! Oikeastaan ne kaksi asiaa, joita menen huvipuistoon hakemaan, ovat vauhti ja mahastaotto. Linnanmäeltä ei löytynyt sellaista laitetta, joka olisi kunnolla ottanut mahasta. Tietenkin oli se Raketti, mutta siihen ei menty (koska en yksin tahdo mennä minnekään :l). Kenties se olisi pelastanut Lintsin maineen! Yksi juttu mistä taas olen ylpeä, on se, että ainoa laite, jonka jälkeen olen kokenut joskus kauan sitten huonoa oloa, ei enää aiheuta mitään sellaista. Jes, voin taas huoletta keinua Viikinkilaivassa!
Viimeisiä hetkiä ennen yhdeksää kieputtiin muutamaan otteeseen tuossa ihanassa laitteessa nimeltään Mustekala, sillä lailla tyylikkäästi kierroksia peräjälkeen. Pari kierrosta siellä sateessa olivat yhtä riemuhuutoa kun nauratimme itseämme ties minkämoisilla jutuilla, ja yhden hiljaisemman jälkeen päätimme jättää seuranamme toisella puolella laitetta olleet pikkupojat yksikseen kieppumaan. Olivat kyllä voitonriemuisen näköisiä sinne jäädessään! Hyvästelimme mielissämme sitten mukavan ohjaajapojan ja meidän kummankin kauhuksi peräämme vislaukset - siis niiltä pikkulapsilta. Järkyttyneinä juoksentelimme sitten Elinan kanssa kauppaan ostamaan hieman kalliita irtokarkkeja ja päivittelimme nykypäivän lapsia. Nekin mokomat olivat satavarmasti joitain 11-12 -vuotiaita! Hui.
Litimärkinä matkasimme Elinan kummitädille Kallioon (!!) ja yövyimme sitten siellä. Perjantaiaamuna lähdimme kaupunkikierrokselle keskustaan ja Elinan ollessa karttana kävimme läpi Foorumin, Kampin ja joitakin katuja, joiden nimiä tai olinpaikkoja en ole laittanut mieleeni. Käytiin syömässä Picnicissä salaattia ja suunnattiin taas kummille. Viideltä lähti bussi Padasjoelle, jonne menimme Elinan mökille. Siellä jälleen yksi puoliksivalvottu yö ja uninen lauantaipäivä, jonka iltana sitten palasin takaisin koto-Heinolaan. :)
20.05. Tätäkin päivää on odotettu kauan! Abbyn toinen "virallinen" näyttely, Salon ryhmis, jossa neiti niin ikään kisasi pentuluokassa. Kahdesta nartusta Abby oli se kauniimpi ja sai KP:n sekä oli samalla ROP-pentu! Ihan mukava arvostelukin saatiin. Näyttelyn jälkeen (pennuille ei ollut loppukilpailua) suunnattiin "Abbyn mummon" luo kylään, ja sieltä sitten Abbyn kasvattajalle, jonka luokse olikin päätynyt useampi Oakmeadow-bordercollie. Muutama ihan mukavanoloinen ja -näköinenkin narttu sieltä löytyi, ja tavattiin myös Abbyn yksi veli (Nero) sekä isä (Leevi).
Värkkään vaikka erillisen kuvapostauksen kunhan jaksan, kasvattitapaamisestakin on nimittäin kuvia jokunen kappale. Ovat vain kaikki niin surkealaatuisia, että tulee mietittyä, miksi omistankaan järkkärin. Jeesus, mutta ehkä niitä voisi hieman fixata. Kasvi ainakin toivoi, että laittaisin hänelle kuvasivuni osoitteen ja sitten kuvia, joten ainakin muutama täytyy jaksaa muokkailla... Naaaah. Nyt ei sitten tavatakaan Abbyn kanssa kuin vasta joskus syksyllä, kun perhe palaa takaisin Kuoppaan Lapista.
Tämä viikko on oikeastaan kulunut tähän asti päättötyötä tehdessä. Meillä ei siis ole varsinaista koulua tällä viikolla (maanantaina tosin oli), vaan duunailemme kukin tahoillamme päättötöitämme. Huomenna ja perjantaina siis vielä uurastetaan Nean ja Minjan kanssa. Pakko mainita, että huomenna suuntaamme kiinalaiseen syömään! >8) En malta odottaa.
Perjantaina iltapäivällä hyppään bussiin ja suuntaan Jyväskylään, josta sitten Teemun kyydillä Laukaalle. Kaikki, jotka tuntevat minut tietävät, mitä Laukaalla on minulle. Siellä on minulle
taivas. Viikonlopun ajan pyörin kenneltyttönä. Pelkkä ajatus herättää niin paljon tunteita, että tahdon kirjoittaa tähän kaikki mahdolliset lyriikat ja itkuvuodatukset. Tulee olemaan hankala kirjoittaa maanantaina, mitä kaikkea olen tuntenut. Tiedän sen jo nyt. Tai sitten en kirjoita mitään kuin vasta viikkojen jälkeen. Mutta lupaan ainakin yrittää!
but there's something in the air, they share a look in silence
and everything is understood
