#52 huudella toisille ei omaa onneaan saa

Täällä sitä taas ollaan toteuttamassa itseään. Juuri kun taisin saada sen kauan kaivatun inspiksen maantiedon harjoitusesseetä varten, sain myös kauan kaivatun inspiksen blogipostausta varten - kumman kirjoittamisen siis valitsen? Valopäällä ei käynyt mielessäkään, että on olemassa sellainen mielenkiintoinen asia kuin tärkeysjärjestys tai ainakaan se, mihin järjestykseen ne tärkeydet olisi hyvä laittaa ihan lähitulevaisuutta ajatellen. Mutta kun!

Minulla ei oikein ole mitään jännää kerrottavaa, eikä edes kuvia - vaikka tässä on ollut vaikka miten paljon päiviä kuvaamiselle. Nyt kun talvi tuloillaan, varsinkin kun ei ole lunta (tuli taas mieleen, en edes ole ajatellut että kaipaan sitä valkoista mössöä! ääh nyt sitä taas katsoo harmauteen ja toivoo että huomenna sataisi lunta), tuppaa vain olemaan niin, että kun aamulla menee kouluun on pimeää ja kun iltapäivällä puoli neljältä sieltä könyää kotiin, on pimeää. Tai sen verran nopeasti hämärää, ettei ennen pimeää ehdi edes säätää valotusta kohdalleen. Siellä sitä kykitään neljän seinän sisällä eikä nähdä talvisaikaan ollenkaan päivänvaloa... Terveellistä? Varsinkin kun opettajilla on pakkomielle pitää sälekaihtimet kiinni.

tiedän on helpompaa olla onneton

silloin vähemmän on mitä menettää

Meillä alkaa torstaina koeviikko, joten taas riittää tekemistä ja aikaa ei taidakaan jäädä muuhun kuin lukemiseen ja syömiseen. Saa nyt nähdä, millaiseksi lihapullaksi ehdin kolmessa lukiovuodessa paisua, kun jo nyt tuntuu välillä niin pallolta kun olen aina ollut niin pulkannaru ja huomaan heti jos tulee kymmenen grammaa lisää. Mutta jos noudatan sitä kaavaa mitä viime koeviikolla, eli 800g irtokarkkeja viikonlopussa, niin ei lupaavalta näytä. Mietinkin, että pitäisiköhän tässä tehdä päätös, että oikeasti lopettaisin suklaan ja karkin syömisen muuten kuin koeviikolla, jouluna ja lomilla? 

Kovin koiraton postaus tulossa, niin tylsyyden välttämiseksi voin kertoa, että kävin sunnuntaina 11.11. pyörähtämässä Jyväskylän KV:ssa, jee! Odotettu reissu, tosin ne bortsut, jotka olisin halunnut katsoa, menivät aivan kokonaan sivu suun, koska kävin esittämässä Niinan pienen (tai ei niin pienen...) karvapallon Popin. Coton de tulear kyseessä, oltiin ainoat pennut ja tulokseksi upeat PEK1 KP ROP-pentu! :D No minusta KP on kuitenkin aina hyvä suoritus. Popi esiintyy myös Messarissa kumpanakin päivänä, jee! Junnuluokassa, jännä nähdä miten se pärjää - nyt ainakin arvostelussa oli vain pelkkää hyvää.

Olen myös onnistunut kutakuinkin pitämään hymyn perseessä jo pidemmän aikaa, mutta koska olen viisas ihminen niin noudatan Irinan ohjetta enkä ala edes täällä blogissa (okei, olisiko julkisin tiedonvälityskanava jota käytän?) kertomaan, että mistä on kyse. Kuinka jännittävää! Hahah ei itse asiassa, vain asia, joka piristää kummasti jokapäiväistä elämää ja toivottavasti pian ihan konkreettisesti on läsnä.

Abby tulee taas meille hoitokoiraksi reiluksi viikoksi ensi maanantaina (viikon päästä!), joten pääsen kokemaan sen, miltä tuntuu muutenkin katastrofin ainekset omaava koeviikko - matikka, fysiikka, biologia, maantieto, englanti ja terveystieto - bordercollien kanssa. Pitäkää peukkuja! (;

huudella toisille ei omaa onneaan saa

ettei käy niin et se viedään pois

#41 what if there was no time

what if there was no light?
nothing wrong, nothing right
what if there was no time
and no reason or rhyme?

Abbysta kuvia jokunen päivä sitten. Eilen käytiin lenkillä Tiian ja kleinspitz Neelan kanssa, ja tytöillä tuntui menevän ihan kivasti; Neela ei kamalasti aristellut eikä Abby ollut kovinkaan lähellä syödä pientä. Odottelen nyt viikonloppuna soittoa Abbyn omistajalta, että josko sovittaisiin säännölliset lenkitysajat, niin pääsisin taas kunnolla ottamaan tuntumaa koiraan. Kyllä siitä pienen tokoeläimen voisi saada, täytyy vain ensin keksiä se paras tarpeeksi vahva houkutin. Neitihän on jo 10kk ikäinen eikä osaa oikein mitään - tämä kesätauko on kyllä selkeästi rajoittanut koulutusta paljolti.

what if you should decide

that you don't want me there by your side

that you don't want me there in your life?

'

what if i got it wrong?
and no poem or song
could put right what i got wrong
or make you feel i belong

Ennen koulujen alkua kävin ikuistamassa huonolla laadulla kaverini Niinan cottonpentu Popin (ja pari kuvaa sain myös japaninpystykorva Pontsosta). Popi on oikein suloinen tapaus, eikä miltään puupäältäkään vaikuta, vaikka onhan se rodultaan ja luonnoltaan aika lailla aivan eri sarjaa, mistä itse pidän. Hui sitä karvan määrää! Mutta ehkäpä siitä kasvaa kiva näyttelykoira. Ja kun kasvattaja on saanut koiran pennutettua (käsittääkseni näin tulee käymään jos herra pärjää näyttelyissä), jatkaa Popi agilitylinjalla. Näin Niina lupasi ja toivottavasti pitää lupauksensa! Hieno agilapsi siitä kasvaa.

what if you should decide
that you don't want me there by your side
that you don't want me there in your life?

 

ooh, that's right
let's take a breath, jump over the side
ooh, that's right
how can you know it if you don't even try?
ooh, that's right

Muutama räpsy Heinola KR:stä, jossa käväisimme viime sunnuntaina Lauran kanssa. Katseltiin bortsut (10 paikalla), kierreltiin vähän ympäriinsä ja jumiuduttiin sitten kehälle, jossa pyörähtivät grontut ja parin muun rodun jälkeen Junior Handler -kisat. Satoi tietenkin - heinolalaiseen tapaan - aika mukavasti vettä, ja meillä oli vain yksi rikkinäinen sateenvarjo sekä kertakäyttösadetakki, joka sitten kieri hiekkakentän kurassa, kastui ja muuttui käyttökelvottomaksi. Taisi olla sateenvarjollekin viimeinen käyttökerta. Hulvattoman hauskaa meillä kyllä oli, ja jottei aivan normaaleja oltaisi niin vastapainoksi sitten epänormaalia epämääräistelyä liittyen lauantaiseen show'hun. En tiedä pistivätkö muut paikallaolijat merkille turhan tiuhaan kiroilun, oudot huudahdukset, räkätykset ja handlereiden ilmeiden matkimiset, käsillä huitomiset, kehänkin puolelle eksyneen sateenvarjon tai jotain muuta omasta mielestäni mahdollisesti kummallista, jota me kaksi kurassa päällekkäin makaavaa lasta sähläsimme. Voi hiekkaan hautautunutta kameralaukku-raukkaani...

every step that you take

could be your biggest mistake

 it could bend or it could break

but that's the risk that you take

Laura sylan Heinola(n sillat) ♥

what if you should decide

that you don't want me there in your life

that you don't want me there by your side?

Viikko on mennyt suht nopeasti. Lukio on ihan okei paikka, siellä on vain fiksuja ihmisiä, ja minulla ei ollenkaan yksinäisiä tunteja, sillä aina on joku vanha kaveri samalla kurssilla, ja näin taitaa olla koko ekan vuoden ajan. Hyvä minulle, kun olen tällainen epäsosiaalinen urpo. Ainoa mikä on hieman hämärissä vielä, on tuntien alkamisaika ja se, milloin täytyy mennä ruokailuun. Mutta pikkuhiljaa sitä kai oppii, että tunti alkaa yleensä 25 tai 20 tai 10 tai 5 vailla tasan tai sitten 20 yli, hmph. Ja ilman ruokaahan pärjää hyvin. 

Minulla on ihan kamalan surkea olo. Ehkä se osittain johtuu siitä, että palelen ja kurkku on ihan helvetillisen kipeä ja muutenkin tuntuu ihan siltä, että aamulla herään pää tukossa. Osittain se johtuu siitä, että tyhmät Ahmat seuraavat joka ikiseen paikkaan. Ja minua väsyttää roikottaa niitä itsessäni. Mutta ei oikein ole mitään keinoa päästä niistä eroon. En tiedä, milloin tulee stoppi tälle itsehillinnälle. En tiedä, milloin käy niin, että todella haistatan suureen ääneen pitkät muiden ongelmille ja avaudun itsestäni. Voisin tehdä sen nyt, mutta ei minulla ole kavereita, jotka osaisivat ymmärtää. Tuntuu vain siltä, että ei ole järkeä puhua itsestään mitään tai tulee epämääräistä sontaa niskaan. Ja miksi minä noille mitään tahtoisin kertoa ennen kuin jotain tapahtuu oikeasti. Ja miksi kertoisin sittenkään, kun on helpompikin tapa selvittää kaikki asiat yhdellä kertaa? Tahdon puida itselleni, että ei, tämän ei ole tarkoitus mennä näin. Mutta kun meiltä loppuu aika. Ja alan olla jo turhan varma siitä, että luovutan. En tietenkään vielä, mutta sitten kun lopulta näen, ettei mitään ole tehtävissä.

ooh, that's right

let's take a breath, jump over the side

ooh, that's right

how can you know it when you don't even try?

ooh, that's right

ooh, that's right

let's take a breath, jump over the side

ooh, that's right

you know that darkness always turns into light

ooh, that's right

Voi miten tahtoisinkaan uskoa viimeisen säkeen. Mutta en enää osaa.

#37 every siren is a symphony and every tear's a waterfall

Tästä voisi tulla sellainen tulipa tehtyä tällaista -postaus. Ajattelin, että rustailen tänne taas vaihteeksi (...) hieman pääni sisältöä, mutta ehkä itsenikin oloa helpottaa, jos teen tekstillisesti hieman kevyemmän postauksen! Ja monikuvaisen. Elikkäs 23.-28.7. tuli vietettyä perinteisesti vuokramökkeillen korvessa, tällä kertaa Juvalla. Juva vaikutti oikein isolta paikalta aikaisempien lomakohteiden jälkeen (Rautavaara ja no Lieksakin on sillä lailla tosi pieni). Haha, tiistaina käytiin tutustumassa kaupunkiin ja päädyttiin sitten ABC:lle syömään. :D Kerran käväistiin testaamassa hyväksi mainostettu Siljanka ravintola ja muuten syötiin sitten mökillä.

Alkuvaikutelma tönöstä ei ollut kovin lupaava. Olen kauhean ronkeli vieraiden paikkojen suhteen ja aluksi melkein kaikki meinaa oksettaa, ja voitte vain kuvitella, millaisen kohtauksen sain kun vastassa oli tällainen monsteri. Siis tuollainen hirveä kuollut näätä! Joka roikkuu oksalla juuri sohvan yläpuolella ja jolta puuttuu toinen silmä. Ai kamala. Laitoin kuvat ovelasti linkkeinä, ettei teidän rakkaiden lukijoiden tarvitse nähdä tuommoista lukulistassanne... Mutta kun sitä viikon katseli niin ei se enää niin kauhelta näyttänyt. Viimeisen yön nukuin sohvalla mokoman alapuolella, kun en viitsinyt herättää sänkymme vallannutta siskoa enää Olympialaisavajaiskatseluni jälkeen yöllä.

Almahan nautti oikein täysin siemauksin tästäkin reissusta, kun pääsi laiturille kytiksiin! Vettä piti heti käydä testaamassa ja hölmö juoksikin heti laiturin äkättyään suoraan reunan yli, onneksi sisko oli paikalla ja pelasti itsekin säikähtäneen mummon pulasta. Ei se tainnut kaiken kaikkiaan saada itseään järveen kuin kolme kertaa! Hyvä suoritus tuolta kuplienkauhojalta.

 

 

maybe i'm in the black, maybe i'm on my knees
maybe i'm in the gap between the two trapezes
but my heart is beating and my pulses start
cathedrals in my heart

 

 

Oikeastaan ei tullut edes kauheasti kuvailtua tällä reissulla muuten kuin tuollaisia pikaräpsyjä koirista. Maisemia kun en osaa kuvata niin ei oikein mitään vaihtoehtoja ollutkaan. Yksi päivä käytiin veneilemässä niin, että otettiin kaikki neljä lasta mukaan, eli Ponzo ja Almakin pääsivät nauttimaan risteilystä! Herra istui oikein kiltisti paikoillaan ja kurkki vain välillä reunan yli airoja seuraten. Alma hösläsi lähes koko ajan sen kolme tuntia, mitä soudettiin ja rauhoittui vasta kun oltiin kymmenen minuutin matkan päässä rannasta. Käytiin reissulla pari kertaa rannemmassa uittamassa koiria, ja Ponzokin kahlaili ihan mielellään. Huomatkaa Alman tyylikäs pelastusliivi-punkkipanta-timanttipanta-yhdistelmä!

 

 

 

Herranjestas jonkun ruman lapsenkin piti tunkea oma (vesileimaton! :D) kuvansa sekaan. Minusta ei saa kukaan onnistunutta kuvaa, vika on aina kameran tässä päässä. Tuo on siskon ottama ja valotus on jotenkin jännä. Hei mutta katsokaa hiuksia! Rakastan noita lettikiharoilla. Minullahan menee luonnostaan lähestulkoon noin, jos en pesun jälkeen suorista, joskin hiukset tuppaavat pörrööntymään ja kihara on epätasaista. Mutta noin ne ovat juurikin kivat ja kestän pitää niitä auki.

 

and we saw, oh, this light, i swear you, emerge blinking into to 

tell me it's alright, as we soar walls, every siren is a symphony 

and every tear's a waterfall, is a waterfall, oh, is a waterfall

oh, is a, is a waterfall, every tear is a waterfall

Reissun jälkeen sunnuntaina, eli 29.7. sain kuin sainkin äidin ja iskän kyyditsemään minua ja muuan tuttua Miiraa Mikkelin koiranäyttelyyn. Joku ihana ihminen oli kerrankin ottanut tuomaroitavakseen juuri ne rodut, jotka tahdoin nähdä, ja näin ollen sain istua yhden kehän äärellä sen ajan mitä näyttelyssä vietin. Kuvailin muutaman sakun, sileäkarvaiset colliet ja kaikki bortsut. Sää oli ihanteellinen kahta kamalaa rankkasadekuuroa lukuunottamatta (ensimmäisen myötä kastuin litimäräksi, huh heijjaa ja jatkoin sitten ripsarit poskilla - ei muuten mutta kun kamera sai hieman vettä niskaansa!), joten saan osaan kuvista olla ihan tyytyväinen. Vaikka ovathan nuo aika kauheita kaikki. Jos jotakuta kiinnostaa, täältä löytyvät tuonpäiväiset kuvat!

Marjolta mukana oli ihanainen suosikkibortsuni Nancy (Story Goes Queen Of Shadow) sekä kasvatteina Oiva, Raina (keskimmäinen pääkuva), Lara ja Ronja. "Meillä" menikin aivan tajuttoman hyvin, kun Ronja korjasi kotiin koko potin ollen ROP ja Nämppä oli kolmesta veteraaninartusta eniten tuomarin mieleen saaden SA:n ja ollen ROP-veteraani sekä lisäksi PN2. Lisäksi yksi lempparimustavalkoiseni Piika (Alice Vom Skuddenhof) oli PN3 ja sai SERTin. Paljon onnea etenkin näille koirille sekä muille tuloksiinsa tyytyväisille! Äidin kommentti olikin, että "kylläpä meidän koirilla tänään meni hyvin" viitaten Nancyyn ja Ronjaan. Ja "niin nätisti ne seisoo kaikki" kasvattajaryhmän aikana.

Olisin tietenkin voinut samaan syssyyn päivittää asiaa myös ajeluretkestämme Verlaan, mutta enpä taida jaksaa, sillä minulla ei ole sieltä kuin jotain huonolaatuisia lammaskuvia (aaw!). Käytiin tsekkaamassa iänikuisen vanhat luolamaalaukset, joista en valitettavasti saanut mitään selvää ja käppäiltiin ympäri sellainen vanhan tehtaan alue, jonne oli koottu jonkinmoinen ravintola ja puoti. Löydettiin siskon kanssa oikein kahdesta paikasta lampaita! Semmoisia likaisia reppanoita, jotka tulivat kauhealla metakalla aidan viereen morjestamaan. Olihan siellä seassa yksi hieman vauvempikin lammas - ai että rakastan niitä otuksia! 

so you can hurt, hurt me bad

but still i'll raise the flag

it was a waterfall

a waterfall

#34 i'll be here by your side

Laiska blonginpitäjä on taas luistanut tehtävistään, ja hieman nolona miettii, mitä järkeä on blogissa, jota ei päivitetä kuin kerran kahdessakymmenessä päivässä? Ihme, että tämä on jo kolmas postaus tässä kuussa, mmm... Mutta oikeastaan mitään ei ole tänäkään aikana tapahtunut, olen vain massottanut kotona äidin työorjana, seikkailut vähän ulkona ja istuskellut koneella - ihana kesäloma? Kohta on jo juhannus ja näin puolet lomasta takana, enkä edes tahdo ajatella, että reilun kuukauden päästä tutisen lukion auditoriossa. 

Sunnuntaina suuntasimme vanhempieni (!!) kanssa Lappeenrantaan tarkoituksenamme leiriytyä Lemin jalkapallokentän äärelle katselemaan bortsupeepie-erkkaria! Koko päivän ripsi aina silloin tällöin vettä niin, että oli pakko turvautua sateenvarjoon, ja iltapäivästä kylmeni ja alkoi sataa kaatamalla. Äidin suostutteleminen mukaan (okei, en suostutellut vaan tuo lähti mielellään, kun iskäkin lähti) ei ollut mikään maailman parhain idea: Kun innostuin selittämään yhden koiran kauneudesta, haukkui äiti tämän rumaksi ja osoitti sitten toista koiraa. Ja koska äiti on tietenkin maailman pahin vilukissa, lähdimme kotia päin ennen avoimia narttuja, ja näin ollen minulta jäi Marjon Kiian suoritus (VAL) katsomatta. Tosin kävin ennen lähtöä neitiä rapsuttelemassa. 

Kamera ei ottanut toimiakseen erkkarissa, ja minulla meni hermot sen kökkäävän tarkennuksen kanssa. Vaikka paikka oli valoista, kuvista 2/3 ovat epätarkkoja ja heilahtaneita. Tai no eivät ehkä niinkään heilahtainen, ainoastaan epätarkkoja: kamera surraa ja surraa muttei kuitenkaan tarkenna oikein eikä varsinkaan tarpeeksi nopeasti. Tuo putki on sitten rasittava! Ja koska minulla on vain paljon huonoja kuvia ja kutakuinkin kaksi hyvää, en jaksa alkaa niitä muokkaamaan tai edes kehtaa lyödä niitä kuvasivulleni. Möllöttäkööt rumina kiintolevyllä! Hähähäh, siitäs saatte!

Tänään olikin siitä jännä päivä, että sain kymmenen jälkeen meille vieraan kaukaa pohjoisesta! Saara ja hänen ihanainen ahmabortsunsa Vilppi kävivät vierailulla Etelä-Suomessa (Lahdessa) ja nyt kotiinmenomatkalla poikkesi tähän meille pieneksi hetkeksi. Kierrettiin Ponzon ja Vilpin kanssa pikkuinen lenkki, ja bortsueläin pääsi hieman uimaan ja juoksemaan irti ennen pitkää automatkaa takaisin Rovaniemelle. Ponzo oli aluksi syvästi järkyttynyt Vilpin läsnäolosta ja kovasti yrittikin puolustaa itseään tuolta katalalta etelää valloittavalta hirviöltä, mutta loppumatkasta se ei enää jaksanut murrata ja antoi nuoremman hieman haistellakin. On se kumma kaveri tuo Ponzo! Mokoma juntti. Mutta mamma on nyt onnessaan kun sai tavata Vilpin ja Saaran, kiitos kun kävitte ja toivottavasti ajatte turvallisesti kotiin! (:

Vilppilenkin jälkeen Alma oli niin innoissaan lähdössä pihalle, etten raaskinut olla ottamatta sitä lenkille. Kävimme tietenkin mattolaiturilla - ah niin ihanalla vakkarikuvauspaikallamme - ikuistamassa turaisen Alman hymysuineen.