#86 i wanna live where the sun comes out

i wanna live life, always be true, i wanna live life and be good to you

 i wanna fly and never come down, and i live my life and have friends around

oh and i don't have a show to say, yes and i sin every single day

we never change, do we? we never learned to leave

Pitkästä aikaa kuvia pikkuvunteista, joille onkin kesän aikana tapahtunut vaikka minkälaista. Kummatkin ovat kipeilleen mahavaivojen verran, Ponzo enemmän ja Alma vähemmän. Almalta myös kävi hammaslääkärillä ja sai allergisen reaktion rauhoittavasta, jonka seurauksena koiran koko naama turposi. Tapauksesta selvittiin kortisonilla, mutta huonommin meinasi käydä vajaata viikkoa myöhemmin, kun rouvan maha kävi aivan sekaisin, veto lähti pois ja ilman eläinlääkäriin viemistä mummo ei todennäköisesti olisi selvinnyt silloisen yön yli. Onneksi jälleen uhmattiin lääkärin kehotusta katsella tilannetta ja kiikutettiin pieni heti vastaanotolle, jossa Alma pääsi tippaan ja sai vielä muutaman lääkkeen lisää edellisten tilalle (antibiootit hampilääkärin jäljiltä sekä samaan aikaan aloitetut sydänlääkkeet - kauan me selvisimmekin ilman mitään), ja onneksemme mamma palautui entistä ehompaan kuntoon ja on nyt täysin terve, oma, pirteä ja iloinen itsensä. Lenkilläkin riittää virtaa jolkotella ja ulos ollaan lähdössä innokkaammin kuin koko kesänä. Myös Ponzon maha alkoi käyttäytyä normaalisti lääkkeiden ja maitohappobakteerin jälkeen, oksentelu loppui ja nyt koko poppoo on taas kunnolla elävienkirjoissa. Hyvä näin, toivottavasti saamme pitää samanmoisen tauon eläinlääkärillä ramppaamisessa kuin pidimme tätä kesää ennen. 

#70 but what goes up has got to fall

Lauantai jatkui kuin jatkuikin ihanan aurinkoisena, ja kävimme tosiaan Tiian ja Neela-kleinin kanssa lenkillä kokoonpanolla he plus minä ja Grima. Tytöt tulivat oikein kivasti toimeen keskenään: Grima yritti leikittää Neelaa ja härnäsi sitä jonkin verran ja sai vastauksena hieman nyrpeitä katseita ja ponnekkaita torjumisyrityksiä. Mutta pikkuneitiä eivät nämä juurikaan lannistaneet, kovin mielellään se olisi leikkinyt Neelan kanssa kunnolla! Pääasia on kuitenkin se, että nuo viihtyvät keskenään! En usko, että Grimasta löytyy kovin hyvää leikkikaveria pienemmille koirille sen ollessa täysikokoinen, sen verran rämäpään vikaa tuosta löytyy... Abby-bortsuhan on sellainen, että se osaa olla varovainen ja osaa leikkiä myös pienempien kanssa. Täytyisi saada lisää pikkukavereita niin tuo Räyhä-Grima oppisi olemaan! Tällä viikolla toivottavasti saadaan koulukaverini Niinan kanssa suunniteltua jokin päivä, jolloin tuo pääsee tutustumaan Popi-cottoniin.

one minute you're on top, the next you're not, watch it drop

making your heart stop just before you hit the floor

one minute you're on top, next you're not, missed your shot

making you're heart stop

you think you've won and then it's all gone

Mutta nyt tuhoton määrä kuvia, koska aurinko. Ja hellanlettas kun neiti on taas niin söpön näköinen. :D

Sunnuntainakin oli aivan ihana ilma, aurinkoa aurinkoa ja pääni nauttii. Vuokrasin meitille aksakentän puoleksi tunniksi lauantai-iltana ja puoli yhdeksi sitten kiiruhdettiin sinne Griman ja Ponzon kanssa. Griman kanssa otettiin vain putkea muutaman kerran ja heti ensimmäisen läpimenon jälkeen homma oli kuin vettä vaan ja taisihan se vähän piipatakin kärsimättömyydestä, kun äiti piteli kiinni putken toisessa päässä sen aikaa, että ehdin itse toisella puolelle kutsumaan. Otettiin myös muutama kerta niin, että lähdin tytön kanssa samaan aikaan ja oikein hyvin näytti toimivan!

Ponzon kanssa otin pari kertaa rataa sellaisella huuhaa-meiningillä ja olihan tuossa ihanasti vauhtia niin, että kyllä siellä sai ihan kunnolla juosta! Itse vain töpeksin kun on ollu taukoa ratailussa, mutta eipä se meitä tällaisena "kokeillaan kun keretään" -kaksikkona haittaa. Ponzo nauttii kyllä kun saa sen muutaman kerran tehdä. Olimme kyllä niin tyylikkäinä tällä kertaa, kun minulla oli oikein farkut ja Converset (voi jotka likaantuivat tietenkin hiekkaan). Tässä vakuuttava treenaaja eikun... Seuraavan kerran kun pääsen Lahteen niin käyn etsimässä itselleni juoksuhousut, sillä enhän osaa ollenkaan juoksennella colitseissa - tuntuu että kompuroin niihin koko ajan. Sitten näytän true-liikkujalta kun marnin kentällä ja tienvarressa juoksupöksyissä.

Muuta todistetta tästä kokemuksesta ei olekaan kuin Ponzon A-esteen valloistuskuva sekä pikkuneidin perusasento. Minä en yhtään osaa arvioida, että ollaanko me sivullaolossa miten oikeassa. Minusta tuo tulee ihan kivasti eikä ainakaan näytä pahasti siltä, että olisi väärässä kohdassa... Ja hakee kyllä suurimmaksi osaksi sivun ihan suoraan! Täytyy varoa, etten ala ottamaan tuota väärin missään vaiheessa.

Yksi asia, jota tietenkin täytyy hehkuttaa, on kevät. Kuinka nopeasti lumi onkaan sulanut! Lumikasapihamme on sulanut niin, että valkoista on aivan pikkuiset alueet etu- ja takapihalla, takametsä on kokonaan sulanut ja joka paikassa on kuivaa! Tuolla on ilo kävellä ja juuri äsken sisko tuosta huudahti, että 20 astetta näyttää lämpömittari. Huhuh! Siellä tosin tuulee kylmästi mutta aurinko! Ja tähän paljon sydämiä. Kärpäset, ampparit, yöperhoset, nokkos- ja sitruunaperhoset, sinivuokot, naurulokit, joutsenet mullasta puskevat kevätkukat, linnunlaulu aamuisin ja päivisin ja iltaisin ja öisin, orava ikkunalaudalla - varmat kevään merkit!

#67 cut out my eyes and leave me blind

♫ Tästä tulee jälleen kuvientäyteinen postaus, kun aurinko senkuin paistaa ja tänään tunsin ikävänpiston sydämessäni, sillä en ole pitkään aikaan ottanut runkoni kaveriksi tuota Tamron-sahaa! Lähdin siis tyytyväisenä ensin Abbyn kanssa lenkille ja heti sen jälkeen otin Ponzon ja Griman sahailukäsittelyyn. Mutta tuohan mokoma yllätti ja sain ehkä elämäni ensimmäiset hyvin onnistuneet kuvat liikkeestä, oh! Kumartelen nyt hetken aikaa tuolle putkelle, oli se taas vaihteeksi kiva kuvailla pidemmällä zoomilla, olen ihan kotona sen kanssa. 

Griman kanssa ollaan hiljakseen treenailtu suunnilleen samoja asioita, otettu sivulletulo kunnolla käsittelyyn ja huvin vuoksi kokeiltu kierimistä nyt kun tuo vielä tykkää pyöriskellä pitkin lattioita. :D Lenkkeilty ollaan kolme-neljä kertaa päivässä niin, että aamulla ja illalla käydään vain kokeilemassa tarpeidentekoa tässä lähettyvillä ja päivällä ja iltapäivällä sitten kierretään vähän pidemmin ja itse tykkään käydä tuossa lähimetsässä, kun siellä on kiva polku jolla voi pitää irti. Olen aina ihan hymy korvissa kun pentu pyyhältää ensimmäisestä tänne-käskystä luokse (...tai viimeistään toisesta!!) ja jos ollaan ihan kaksistaan ni pysyy kivasti lähellä, jos jää jälkeen niin sieltä tullaan tuhatta ja sataa juosten takaisin lähelle. 

Minulla onkin koeviikko päällä, mutta lukeminen ei jostain syystä tahdo onnistua kun päässä on taas niin paljon kaikkea että en vain pysty keskittymään mihinkään. Mutta ehkä se tästä jossain vaiheessa. Jäljellä on enää uskonto ja yhteiskuntaoppi, joten senkin puolesta annan itseni huilahtaa sillä nuo aineet nyt ovat aika kaukana siitä mitkä kiinnostavat tai mitä tarvitsen jatko-opintoja ajatellen. Ensi viikolla alkaakin viimeinen jakso ennen kesälomaa enkä voi käsittää, että sitten ensimmäinen vuosi on jo käyty. Huih.

Huomatkaa epäluuloinen katse ja kuvan vasen laita...

with the weight of the world upon me i can't hold my head up high

so if you see me on the street turn away or walk on by

Ja viimeiseksi meidän ensimmäinen oikeasti onnistunut poseerauskuva, joka on kyllä ihan vahinko-otos ja viimeinen, jonka isä sai napattua ennen kuin lopetettiin. Siellä oli kyllä muitakin hyviä asentoja, mutta rajaus oli osunut niin, että koiralta ei näkynyt takajalkoja ollenkaan... Harmittavaa, kun en itse voi samaan aikaan seisottaa ja olla kameran takana!

Grima 11 viikkoa, 5,7kg ja 33cm. Olenko sokea vai onko se oikeasti noin pätevän näköinen?

#66 "tuo on ehkä maailman söpöin koira"

Terveisin rakas naapurini. Ja onhan tuo ainakin sitä luokkaa mitä kaikki muutkin "maailman söpöimmät koirat", en kiellä. (; Eilen täytettiin 10 viikkoa, eli tässähän pitäisi pian soitella rokotusajan perään, piikit kun pitäisi antaa kahden viikon päästä. Tylsään postaukseen tungenkin vain nämä terveiset kera kuvaläjän. Nauttikaahan pääsiäislomasta! Minulla onkin kokonaista viisi päivää vapaata, sillä hauskasti loma sattuu keoviikolla ja tälle päivälle ei ole ollenkaan koetta. Ja jos tuo aurinko tuolta jostain syystä piiloutuu pilven taakse, muistelkaa kulunutta viikkoa yliluonnollisen iloisine aurinkopäivineen. 

Grima 10vk, 5,1kg ja n. 32cm. Aika söpö lehmäksi.