#86 i wanna live where the sun comes out

i wanna live life, always be true, i wanna live life and be good to you

 i wanna fly and never come down, and i live my life and have friends around

oh and i don't have a show to say, yes and i sin every single day

we never change, do we? we never learned to leave

Pitkästä aikaa kuvia pikkuvunteista, joille onkin kesän aikana tapahtunut vaikka minkälaista. Kummatkin ovat kipeilleen mahavaivojen verran, Ponzo enemmän ja Alma vähemmän. Almalta myös kävi hammaslääkärillä ja sai allergisen reaktion rauhoittavasta, jonka seurauksena koiran koko naama turposi. Tapauksesta selvittiin kortisonilla, mutta huonommin meinasi käydä vajaata viikkoa myöhemmin, kun rouvan maha kävi aivan sekaisin, veto lähti pois ja ilman eläinlääkäriin viemistä mummo ei todennäköisesti olisi selvinnyt silloisen yön yli. Onneksi jälleen uhmattiin lääkärin kehotusta katsella tilannetta ja kiikutettiin pieni heti vastaanotolle, jossa Alma pääsi tippaan ja sai vielä muutaman lääkkeen lisää edellisten tilalle (antibiootit hampilääkärin jäljiltä sekä samaan aikaan aloitetut sydänlääkkeet - kauan me selvisimmekin ilman mitään), ja onneksemme mamma palautui entistä ehompaan kuntoon ja on nyt täysin terve, oma, pirteä ja iloinen itsensä. Lenkilläkin riittää virtaa jolkotella ja ulos ollaan lähdössä innokkaammin kuin koko kesänä. Myös Ponzon maha alkoi käyttäytyä normaalisti lääkkeiden ja maitohappobakteerin jälkeen, oksentelu loppui ja nyt koko poppoo on taas kunnolla elävienkirjoissa. Hyvä näin, toivottavasti saamme pitää samanmoisen tauon eläinlääkärillä ramppaamisessa kuin pidimme tätä kesää ennen. 

#66 "tuo on ehkä maailman söpöin koira"

Terveisin rakas naapurini. Ja onhan tuo ainakin sitä luokkaa mitä kaikki muutkin "maailman söpöimmät koirat", en kiellä. (; Eilen täytettiin 10 viikkoa, eli tässähän pitäisi pian soitella rokotusajan perään, piikit kun pitäisi antaa kahden viikon päästä. Tylsään postaukseen tungenkin vain nämä terveiset kera kuvaläjän. Nauttikaahan pääsiäislomasta! Minulla onkin kokonaista viisi päivää vapaata, sillä hauskasti loma sattuu keoviikolla ja tälle päivälle ei ole ollenkaan koetta. Ja jos tuo aurinko tuolta jostain syystä piiloutuu pilven taakse, muistelkaa kulunutta viikkoa yliluonnollisen iloisine aurinkopäivineen. 

Grima 10vk, 5,1kg ja n. 32cm. Aika söpö lehmäksi.

#65 hold me close just like the first time

♫ Eilen 20.03.2013 vietettiin meidän pikkuisen Alman ainoita (voi mikä pessimistisyys!) kymppisynttäreitä, 10 vuotta tuli siis mittariin. Outoa ajatella, että toinen on jo niin vanha. Paljon onnea rakas. ♥

when the night is young but it makes you feel much older

and you comatose each waking hour of life

when the days go by but the darkness lingers longer

and before you know it life is one long night

but when i close my eyes i see you stand before me

and if you take my hand i'll leave it all behind

because only you can set me free

so hold me close just like the first time

Myös nuorimmainen eli Grima täytti eilen melkein yhtä kunnioitettavat 9 viikkoa. Seisomista tyylikkäästi täytyy ilmeisesti vielä reenailla, sillä aikamoinen lehmä tuo on parhaiten onnistuneessakin kuvassa... No mutta sillä linjalla on hyvä jatkaa! :D Ei malta neiti millään pysyä paikallaan varsinkaan silloin, kun sattuu kamera olemaan tarkoituksella mukana! Mokoma saattoi myös johtua vielä säheltävästä seisottajasta ja kuvaajan (heti muita syyttelemässä!!) hitaudesta. Kyllä me opitaan!

#60 no one's gonna take me alive

♫ Kävimme eilen Niinan ja cottonpoika Popin (huomatkaa tyylikäs "kesäturkki"!) kanssa lenkkeilemässä Kaivannon jäällä, kun sinne vielä uskaltauduttiin plussa-asteista huolimatta. Muutama muukin ihminen siellä näkyi jossain välissä tallustavan, että emme olisi hukkuneet yksin. Alma ja Ponzo pääsivät juoksentelemaan ihan vapaina koko jäälläoloajan ja herranjestas miten Alma mennä viipotti menemään yksikseen monenkymmenen metrin päässä ja ilme oli kyllä sen mukainen että hauskaa oli! Ihana nähdä vanhaarouvaa niin onnessaan, kun normaalisti se tepsuttelee metsälenkeillä perässä kuono maassa. Ilmakin oli mitä ihanin ja kun lähdettiin jäältä niin välillä pilkahdellut aurinko tuli kokonaan esiin. Käveltiin sitten kaupungin läpi ja kovin keväiseltä näytti jo tämä pikkukylä kun jalkakäytävä oli enemmän ruskea kuin valkoinen, aurinko tosiaankin lämmitti ja Alma veuhtoi hihnassa. Mistä siis huomaa että kevättä on rinnassa.

Tänään onkin vähän surkeampi päivä, aurinko oli näkyvillä vielä aamulenkin aikaan mutta nyt satelee vettä. Heitin äskettäin Abbyn ja nämä omat pytkyt lenkillä ja samalla haettiin kävellen Oulusta tuleva Laura bussiasemalta. 7,5h bussissa takana ja sunnuntaina edessä matka kotiin. Meillä on nyt ihan kivasti ohjelmaa tälle loppuviikolle, kun huomenna käymme Lahdessa ja lauantaina onkin sitten Abbypäivä ja käydään upeassa keskustassa mitäpäs muutakaan kuin syömässä. Sunnuntaipäivällä suuntaamme Laukaalle pentuja palluttelemaan ja tiemme sitten siellä erkanevat, kun Laura matkaa Jykylästä Ouluun ja me isän kanssa takaisin kotiin. Katsotaan saanko miten kuvia tältä ajalta ja missä välissä postausta koottua.

#59 she burns like the sun

♫ Bloggaaja on aktivoitunut! Tosin se johtuu vain siitä, että tänään oli aivan uskomattoman kaunis ilma ja tartuin onnellisena kameraan ja kiersin vunttien kanssa normaalia pidemmän lenkin hymyten koko matkan auringonvalossa. Mukava aloitus ensimmäiselle viralliselle hiihtolomapäivälle! Almasta on tietenkin enemmän kuvia kuin epäkuvauksellisesta Ponzosta, pahoitteluni herralle tästä. Alma on niin persoonallinen ja huomatkaa miten se poseeraa jälkimmäisessä yhteiskuvassa! Tuo ilme ei ole sattumanvarainen vaan se kovinkin usein näyttää tuolta kun sitä kuvataan Ponzon kanssa. Vähän ylpis. Se on aivan järkyttävä karvaturrikka, mutta aivan yhtä symppis kuin kaljunakin. Lauantaina piti olla trimmi mutta nyppijä jatkaakin vielä sairaslomaansa joten se siirtyi. Sittenhän tuo vasta kuvauksellinen onkin kun karvat ovat veks.

Käytin tänään  tuota ~15-vuotiasta hömppäputkea ja täytyy sanoa että taidan saada tuolla aina parhaat kuvat. :D Missä vika? Putkessa ei ole haukkumista vaikka joskus se hieman toheltaakin jos on kovin kirkasta. Nyt kaikki oli kuitenkin onnellisesti ja sain taas ihan mukavia kuvia. Ärsyttää vain kun pienentelen noita niin niistä tulee jotenkin liian teräviä! Vain sen takia kun pienentelen ne. 

Odotan kovin sitä, että lumet hieman sulavat ja tulee kevät, jolloin kaikki on ruskeaa ja taivas vaaleansininen. Silloin saa hyviä kuvia kaikenvärisistä koirakavereista ja ihanin lenkkeilyilmakin on silloin kuin tiet ovat sulat ja kuivat. Loskakelit ovat se maailman kamalin asia, toivottavasti menevät nopeasti varsinkin, kun talossa on neljä kuratassua lisää! Ja ulkona treenaaminenkin on silloin kaikista ihaninta, kun pärjää ilman hanskoja ja kevyemmillä vaatteilla ja mielikin on avoimen keväinen. Ja nyt yritän tajuta miten paljon odotankaan sitä, että pääsen tosissani treenaamaan, mutten osaa kuvata tämän halun määrää mitenkään. 

Poden ehkä huonoa omaatuntoa sen takia, että tässä tulee tapahtumaan se "uusi koira, treenaan vain sitä" ainakin jossain määrin, tai ainakin tulen kokemaan aivan erityistä jaksamista ja puhtia tekemään Griman kanssa kaikkea mahdollista. Onko tämä ihan väärin? En oikein tiedä mitä ajatella. Missään tapauksessa noiden kahden vanhemman lenkkeilyt tai huomionsaannit tai ne satunnaiset treenaamiset eivät tule unohtumaan, ja eiköhän me Ponzon kanssa aginkin pariin vielä eksytä edes vapaiden treenien merkeissä. Silti kuitenkin joku kolkuttelee, että eihän se ole reilua jos yhtä lasta hyysää ja suosii eli treenaa ja kouluttaa enemmän kuin toisia. Epäreilu maailma ja minä jaan nallekarkit väärin! 

she burns like the sun

and i can't look away

and she'll burn our horizons make no mistake

and i'll hide from the world

behind a broken frame

and i'll burn forever

i can't face the shame

#48 how come they're out when they don't know the facts?

Coldplay - Hurts Like Heaven

see the arrow that they shot, trying to tear us apart

take the fire from my belly and the beat from my heart

still i won't let go, still i won't let go

you, ooh, 'cause you do

oh you use your heart as a weapon

and it hurts like heaven

on every street every car every surface a name

tonight the streets are ours

and we’re writing and saying

don't let them take control

no we won't let them take control

 

yes, i feel a little bit nervous,

yes, i feel nervous and i cannot relax,

how come they're out to get us?

how come they're out when they don't know the facts?

so on concrete canvas under cover of dark

on concrete canvas, i'll go making my mark

armed with a spray can soul

i'll be armed with a spray can soul

Rouva Aamu pääsi pitkästä aikaa kuvattavaksi. Ja Almaa on kyllä maailman ihanin kuvata, kun se on edelleen tuollainen ilmeikäs morso, kivan värinen ja pysyy paikoillaan (toisin kuin hoitolapset Abby ja Poju). Ei se ehkä mikään linssilude ole, ei se välttämättä nauti kuvattavana olemisesta, mutta ei se vastaankaan sano, joten pitänemme tätä tyytyväisyyden merkkinä.

Ei ole oikein mitään kirjoitettavaa taaskaan. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta pentukuumepostauksesta, mutta ainakaan vielä minulla ei ole aikaa tai voimia aloitella sitä - siitä tulee kuitenkin monen metrin pituinen, tylsä tekstirypäs jota kukaan ei todellakaan jaksa lukea. Siinä missä kukaan ei jaksa lukea edes näitä lyhyitä tekstejä täällä kuvien välissä... Tosin blogin tilastot antavat ymmärtää, ettei kukaan edes jaksa avata lukulistaltaan näitä postauksia auki. Miksi helvetissä jatkan tätä, kun kukaan ei lue? :D

Koeviikko alkaa keskiviikkona. Torstaina ruotsi, perjantaina matikka, lauantaina (kyllä vain) uskonto, tiistaina historia ja keskiviikkona musiikki. Tämä jakso on mennyt ihan älyttömän nopeasti, ja minusta tuntuu, että olen viettänyt tuolla homeluolassa jo pidemmän aikaa kuin pari kuukautta. Pelottaa aika lailla tuo koerypäs, kun luettavaa on niin että ajatteleminenkin laittaa kiertämään kirjat kaukaa. Taidan ihan tahattomasti antaa itselleni tilaisuuden kiusata itseäni siitä, ettei minulle ole itsekuria edes kirjojen avaamiseen. No onhan tässä onneksi vielä aikaa, ja keskiviikon saan pyhittää Abbyn ekoja aksatreenejä lukuunottamatta pelkästään lukemiselle, samoin seuraavan sunnuntain ja maanantain. Eniten pelottaa matikka, kun en tajua siitä hölkäsen pöläystä. Mutta ehkä se tästä.