20. maaliskuuta 2014

30.03.2007 - 20.03.2014

somewhere up above the stars the wreckage of a universe floats past
somewhere up above my heart
a tiny little seed is sown, a government is overthrown,
who knows when we'll be coming home at last












and i heard it on the radio that one day we'll be living in the stars
and i heard it on a tv show that somewhere up above and in my heart
they'll be tearing us apart, maybe moving us to mars
we won't see the earth again and the seconds just remain unchanged

eight to nine, nine to ten
we are meeting for the first time, we might never meet again, you and me
we are meeting for the first time can't you see
seven six five four three
we are meeting for the first time, singing this space symphony

Maanantaina käytiin eläinlääkärillä hakemassa lääkettä jo pidempään jatkuneeseen oksenteluun, joka ei muuten kuitenkaan ollut vaikuttanut koiran elämään - se oli aivan samalla tavalla elämäniloinen, söi normaalisti, ulkoili ja teki tarpeensa. Otettiin kokeet, joista ei löytynyt mitään ja saatiin lääkkeet. Oksentelu ei kuitenkaan loppunut ja tiistaina Ponzo meni huonompaan kuntoon. Eilen uudelleen lääkäriin ja veriarvot olivat aivan sekaisin. Melko kovan tuomion saaneena saatiin kuitenkin uudet lääkkeet, Ponzo oli tiputuksessa ja piristyi ja tuli sitten kotiin toipumaan. 

En ole koskaan nähnyt Ponzoa yhtä huonossa kunnossa, se ei oikeastaan koskaan ole ollut huonossa kunnossa. Viimekesäinen Alman kriittinen tilanne samanlaisesta, epäsopivista lääkkeistä johtuneesta äkillisestä kunnon romahtamisesta oli minun koirahistoriani ensimmäinen notkahdus. Tämä toinen. Veden yskiminen ei loppunut, Ponzon vatsa turposi ja illalla se tuli pyytämään minua pissattamaan, yski vettä rappuun ja pihalla liikkui vain muutaman askeleen kerrallaan. Katsominen sattui niin paljon, että itkin. 

Tänään aamulla Ponzo ei enää tullut eläinlääkäriltä kotiin. Tämän ei pitänyt mennä näin. Meillä piti olla edessä vielä monta yhteistä vuotta. Ponzo oli taistelija, mutta senkään voimat eivät riittäneet. Syy millekään ei ole varma. Jos koiraa ei olisi maanantaina viety lääkärille, se olisi yhä täällä omana itsenään. Mutta nyt sen on parempi olla, vaikka kaikki tuntuukin niin väärältä.

they'll be tearing us apart, maybe moving us to mars
past the satellites and stars, they're moving us to mars

Nuku hyvin rakas. ♡
Ja paljon onnea Alma 11 vuotta.

1 kommenttia: