#78 does it feel like we've never been alive inside?

Kuvatäytteinen koirapäivitys jälleen, minun blogissani on aivan liikaa kuvia! Keskiviikoksi meille siis oli varattu Tiian ja Neelan kanssa iltapäivästä 17 -18 ja sinnehän me sitten suuntasimme. Aamusta oli aivan järkyttävä helle ja luulin jo kuolevani kun käveleminen oli kamalaa tuskaa, jalat ja kädet tärisivät, ei tehnyt mieli tehdä muuta kuin käydä makaamaan ja kärsiä, mutta sitten kerääntyikin mukavasti pilviä ja lämpötila laski! Ihan onnellinen treenisää saatiin, muutaman kerran jyrähti mutta sade alkoi vasta kun lähdimme kotiin päin, eikä sitäkään kummoisesti tullut. 

Itse treenit olivat melko turhanpäiväiset, Ponzo ei jaksanut paljoa enkä sitten ottanutkaan kuin rataa pari kertaa, jotenkin en vain osaa tai jaksa sen kanssa hinkata mitään kuvioita, kun tuskin me koskaan minnekään ylemmäs enää edes tähdätään. Poika vain tykkää kovasti juoksennella, niin pitäähän sen päästä mukaan tekemään! Griman kanssa otettiin taas ihan vain sitä putkea, kauan tuo ei jaksa keskittyä varsinkaan nyt kun Tiia ja Neela tuntuivat olevan paljon mielenkiintoisempi kohde kuin minä nakinpalojen kanssa... Voisin joksikin väliksi vuokrata sen puolen tunnin ajan yksikseen Griman kanssa, jospa silloin saisin tehtyä jonkinlaista kunnollista takaakiertotreeniä. Jota toki voisi lenkilläkin treenata puiden kanssa / irtoamista ylipäätään, mutta joka paikassa on liikaa punamustia muurahaisia! Tuntuu, että ne tappavat muutamassa minuutissa minut ja koiran. Samaten meidän pihalla tuntuu joka kohdassa olevan kusiaispesä, vaikka kuinka aina muistelee että tässä ei ainakaan ole. 

Treeniajan lopuksi Tiia sai tehtäväkseen seisottaa Grimaa ja tulihan siinä melkoinen määrä kuvia napattua. Saldona yksi onnistunut joka komeilee tuossa yllä. Koska olemme aloittaneet Griman kanssa vahvoilla istumis- ja maahanmenoharjoituksilla, seisomisesta tulee todennäköisesti ärsyttävä ongelma... Päätin, että kesän aikana se on jotenkin saatava kondikseen ihan vain näyttelyitäkin ajatellen, ensiesiintymisemme kun meinasimme käydä tekemässä Heinolan kaikkien rotujen näyttelyssä elokuussa. Niin hauska nähdä, millainen tuosta tulee.. ei se kamalan pahalta näytä noin yleisilmeeltään, jos sen saa hyvin seisomaan ilman lehmäpönötystä. Sitten kun se naminlussutus saadaan pois.... :)

Treenien jälkeen keskiviikkoiltana Grima pääsi vielä leikkimään Abbyn kanssa läheiselle nurmikentälle tuohon rantaan. Eiväthän tytöt varsinaisesti leiki, Abby saattaa kuvien mukaisesti jurmuttaa Grimaa ja tekee sitä varsinkin aluksi. Abbyhan juoksentelee aivan mahdottomia matkoja, hakee keppiä ja pikkuneiti kirmaa perässä minkä jaloistaan pääsee. Kyllä noista hyvä tulee, kunhan Abby tokenee tästä juoksujen jälkeisestä olotilasta ja Grima saa vielä lisää kokoa. 

does it feel like we've never been alive?

does it seem like it's only just begun?

does it feel like we've never been alive inside?

does it seem it's only just begun?

it's only just begun

Abbyn kanssa meillä oli torstaina viimeiset agitreenit tältä keväältä/kesältä, syksyllä todennäköisesti jatketaan saman ohjaajan ryhmässä mikäli Abbyn omistajat vain niin tahtovat. Minä onnellisesti vain ohjaan. Tasaisesti ollaan kehitytty, ja kyllä tuosta varmasti saisi kisaavankin koiran, jos pääsisin treenailemaan ja innostusta löytyisi! Abbylla sitä ainakin on, joskin toisinaan se saattaa jäädä kesken tekemisen haahuilemaan ja katselemaan vihreitä miehiä. Suhteellisen kivasti neiti kuitenkin jo lukee minua, ja minä taas alan oppia, että Abbyn kanssa saa olla tiukka käännösten kanssa, sillä se lähtee bortsumaisesti ohjautumaan loivemmille reiteille. Abbyn kanssa agilitaaminen on tietyllä tapaa niin kivaa, kun se on innoissaan lähdössä radalle ja sen kanssa saa viimein juosta!

Olen kyllä kovin tykännyt näistä Hurttahuollon kursseista joilla olen nyt ollut (Abbyn kanssa aksat, Ponzon kanssa yhdet aksat ja seuraillut silloiset Neelan alkeisryhmän treenit), ohjaajalla on mielestäni järkevät ja suurimmaksi osaksi itseäni miellyttävät metodit koirien suhteen muutenkin, ja vaikka kurssit eivät ole kehittäneet minua itseäni mitenkään erityisen paljon, kehityksen huomaa koirassa. Etenkin Abbyn kanssa olemme edistyneet hurjasti niin, että voin tosiaan sanoa, että kyllä tuon kanssa kisaamaan voisi lähteä kun kepit on treenattu kuntoon! Pieni ryhmä on todella ihanteellinen treenata, ja kun käytössä on loistava kenttä, hyvät, uudet esteet ja huaa niin kyllä omistajan kelpaa.