#74 a tiger's waiting to be tamed

Nyt on jälleen tiedossa paljon kuvia ja vähäsen tekstiä, koettakaa kestää, te kunnioitettavat 54 lukijaa! Suuri kiitos teille kaikille, tulin oikein hyvälle mielelle puolen sadan rajan rikkomisesta. Meidät valittiin myös viiden parhaan blogin joukkoon Vinskin blogissa järjestetyssä linkkaa blogisi -skabassa, kiitos hurjasti! Tästä on hyvä jatkaa. :)

Eilen suoritinkin oikein repäisyn ja varasin tuon viereisen aksakentän kahdentoisya maissa niin, että meille oli aika yhdestä puoli kahteen. Käytiin sitten Griman kanssa kaksistaan siellä törttöämässä, eikä se ollutkaan niin vaikeaa kun ajattelin! Paikallaoloa tuo kun ei vielä osaa... Putki oli hyvin muistissa ja tehtiin jo "pimeään" putkeen menoa eli käänsin putken toista päätä taitokselle. Miellellään näytti juoksentelevan läpi vapaaehtoisestikin! Putken lisäksi otimme pari takaakieroyritystä sekä yhtä ja kahta hyppyä aivan matalilla rimoilla. Myös muutama putki + hyppy -yhdistelmä tuli suoritettua mallikkaasti ja Grimallekin valkeni se mukava asia, että muovikannelta löytyy aina herkkupala. Viimeiseksi otimme ihan ekaa kertaa vauvapuomilla kontaktia niin, että nostelin vauvaa eri kohdille mäkeä ja siitä se sai kipsutella kannen luo herkulle. Reippaasti neiti suoritti alamäkeä ylimmältäkin kohdalta. Täytyy sanoa, että tuo vauvapuomi on kyllä kätsy. Aikamoinen suoritus tuo oli pieneltä, pidettiin välissä juomataukoja ja sitten tehtiin muutama toisto, eikä keskittyminen ehtinyt herpaantua. Nyt on omistajankin omantunnonkolkuttelu hetkeksi taannutettu.

Torstaina kävin Abbyn kanssa tämän vuoden ekoissa aksatreeneissä - ja samalla ekoissa syksyn jälkeen. Abby lopetteli juuri juoksunsa ja odotin, että neiti ei oikein olisi terässä ja että muut koirat todennäköisesti veisivät liikaa huomiota, mutta mitä vielä! Minä olin treenien jälkeen kotona yhtä hymyä, sillä pikku lahna pisti parastaan radalla (joka muuten oli ensimmäinen vähän pidempi rata meille kahdellatoista esteellään), oikein kärkkyi lähdössä ja jouduin pyytelemään takaisin kun yritti lähteä ilman lupaa. Todella hyvin neiti kuunteli ja tuli itsellekin varma olo. Samaten ohjaaminen tuntui luontevalta, vaikka olenkin tottunut mini-Putteen, Abbya täytyy vain ohjata paljon tarkemmin yksinkertaisissakin paikoissa, mutta onhan se vielä ihan alokas! Kyllä tästä hyvä tulee, ensi viikolla odotuksentäyteisin mielin uudelleen.

Muutaman päivän sää on ollut hieman kirkkaampaa ja toissaillan pilvisyydestä huolimatta nappasin ponnekkaana kameran mukaan tarkoituksenani hieman kuroa kiinni köyhäksi jäänyttä toukokuunalkukuvavarastoaukkoa. Rannassa meidät piiritti ihan puskista noussut sankka sumu, ja kiristeli kyllä melkoisesti hermoja kun yritin taas jotakin sahailla kameran kanssa. Mutta kyllä sieltä muutama kiva räpsy irtosi, ainakin Grima on oikein suloisen näköinen... 

Eilen paistoikin aurinko ihan kunnolla, teki tuskaa kävellä kentältä kotiin kun porotti ja topissakin oli kuuma! Huhuh, jo se että ylipäätään tarkenen ilman pitkähihaista on ihme. Kameraa tuli siis käytettyä ja eksyihän se pieni punainenkin hetkeksi linssin eteen. Jotenkin Griman kuvaamisen jälkeen Ponzosta on hankala saada oikeanvaloisia kuvia. Ääh, onko tuo mustavalkoinen sittenkin helpompi? Samaten saha alkaa taas osoittaa ärsyttäviä puoliaan, eli kun pienentelen kuvat niin niistä tulee "yliteräviä", esim. kuvat yllä. Ensimmäisellä yrittämällä laatu taas kusi ihan satanolla, en tiedä mistä moinen johtui.

Missä välissä tämä oppi pönöttämään? Salaa harjoitellut jossain... Yllättävän hyvin se pysyy ja napittaa keppi- tai lelupalkan avustuksella, vaikka paikallaolo itsessään ei olekaan hanskassa (uskon, että tämän avulla paikan saattaisi saada helpostikin opetettua). Istuu ja tillittää ja nostaa katsetta kun vähän heiluttelee leikkiä kameran vieressä.

confusion never stops

closing walls and ticking clocks 

gonna come back and take you home

i could not stop that you now know