17. toukokuuta 2013

#75 am i bright enough to shine in your spaces?


Viikko täynnä kaikkea jännää toimintaa, jee! Maanantaina käytiin agilityssä Miiran ja bichon frisé Danin kanssa, mukana itselläni oli Ponzo sekä tämä mustavalkoinen lapsi. Sieltä nuo kuvat alempana. Otimme Griman kanssa taas putkia ja paria hyppyä sekä jatkoimme kontaktia vauvapuomilla, ja parin kokeilun jälkeen neiti ei enää heittänyt takapäätään pois puomilta vaan suoritti sen oikeaoppisen 2on2offin. Ponzon kanssa tehtiin suoraan rataa (olenpa loistava ohjaaja...) ja herrasta se oli oikein mukavaa jälleen kerran. :) Sitä ohjatessa on aina niin kotoisa olo! Saa vain ihan ilman painetta ja ajatusta juoksennella rataa oman fiiliksen mukaan sen pari kertaa ja se riittää koiralle ja ohjaaja saa lähteä paikalta hyvillä mielin.

i know we got it good but they got it made
and their grass is getting greener each day
i know things are looking up but soon they'll take us down
before anybody's knowing our name










































do you think i'm special, do you think i'm nice?
am i bright enough to shine in your spaces?
between the noise you hear and the sounds you like
are we just sinking in the ocean of faces?

Tiistaina korkkasimme tokouramme ensimmäisten treenien merkeissä! Meillä on seitsemän koirakon ryhmä, ja Griman lisäksi kaksi muuta ryhmäläistä ovat pikkuvauvoja ja muukin porukka nuorta. Mukana on kaunis Mindi-bortsu, kaksi belgiä, snautseri, isovillakoira ja husky, jos nyt oikein muistan kaikki listata. Otettiin aivan perusjuttuja, eli istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja seuraamista yksi kerrallaan ja sellaista pientä odotteluahan se oli, mutta hyvin Grima jaksoi keskittyä kun liikkeitä näytettiin ja kun siinä välissä sen kanssa touhusin. Jos sillä jo näin pikkuisena on noin hyvä kyky keskittyä, voin vain kuvitella aikuista Grimaa! Ai että. Tästäkin jäi kyllä hyvä mieli, kun pennun kanssa ollaan juuri nimenomaisia asioita treenattu. Voisimme seuraavaksi alkaa harjoittelemaan seuraamista ja se seisomaan nouseminen on se, mikä on tärkeä saada kuntoon. Grimasta vain on mukavampi mennä maahan ja istua. 

Keskiviikkona viettelin aurinkoisen päivän ulkona koulukirjojen päällä maaten (käytin niitä kyllä muuhunkin), ja neljän aikaan Abby kävi hieman juoksemassa lelun perässä tässä ja Grima juoksi sitten Abbyn perässä. Neidillä ovat juoksut loppumassa, ja heti alusta asti näki että koira kiinnitti enemmän huomiota Grimaan ja nimenomaan positiivisessa mielessä! Loppuajasta Grima varsin innostui mielistelemään ja pusutteli Abbya ja aivan puikulana kieriskeli tämän edessä. 

Torstaina sitten olikin Abbyn vuoro päästä aksaamaan, ja jälleen meillä meni oikein kivasti! Olen yllättynyt siitä, miten hyvin Abby ohjautuu vaikka tosiaankaan ei olla rataa montaa kertaa treenattu. Saatiin tehtyä onnistunut rata (montahan estettä siinä oli) ja onnistuttiin takaaleikkaamaankin onnistuneesti. Jee! Neidin kanssa sai juostakin kivemmin kuin aikaisemmin, eli hyvään päin ollaan menossa possunkin kanssa. En malta odottaa, että pääsen pennun kanssa agiryhmään ja sen myötä kunnolla treenaamaan.

it can't be possible
the rain can fall only when it's over our heads
the sun is shining everyday but it's far away
over the world that's dead

Lopuksi vielä maanantaina otetuista seisotuskuvista paras, kiitos paljon Miira seisottamisesta! Luonnistui oikein mallikkaasti ja sait pikku-bortsutnkin näyttämään upealta saksanpaimenkoiralta, ah! Olkoon seuraava nyt se 4kk kuva, voi meillähän on jo ikää! Painoa tytöllä on 9,3kg, korkeutta ei olla taas hetkeen mitattu, ehkäpä ensi keskiviikkona taas. Myöhemmin kaduttaa kun olen laiskotellut asian kanssa, olisi varmaan mukava tietää mitä vauhtia tuo on kasvanut...



they say 
everybody knows, everybody knows where we're going 
yeah, we're going down

2 kommenttia:

  1. Oletko koskaan miettiny että laittaisit videokuvaa treeneistänne? Olisi kiva joskus nähdä yhteistyötänne ihan in-action? :)
    Minkä tyyppisiä harjoituksia oot tehny TOKO-puolella Griman kanssa kun se oli nuorempi, entä nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut, mutta treenailen niin paljon yksikseni niin yleensä kukaan ei ole kuvaamassa. Ja se kameran virittely jonnekin on niin kamalan hankalaa jotenkin. Miira otti meistä aksakentällä yhden seuraamisvideon, mutta minun pitää ilmeisesti vielä itse harjoitella sitä kävelyä, koska 1) näytän kuolleelta muikulta 2) hiihtelen ihan mahdotonta vauhtia, enkä edes aiemmin tajunnut tätä. :D Saatan lähiaikoina palkata äidin ottamaan jotain pientä videota tänne blogin puolelle.

      Tokossa aloitettiin ihan ekoina päivinä Griman kanssa istuminen ja maahanmeno, aivan yksinkertaisia, lyhyitä harjoituksia kerran tai pari päivässä, ei edes joka päivä. Sitten aloitimme sivulletulon tekemisen, ja alun hakemisen jälkeen tuo kyllä tajusi, mikä on jutun idea ja hakee nyt itse sivun melko mallikkaasti joka kerta. Seuraaminen ollaan aloitettu imuttamalla, ja samoin kuin sivulletulossakin, otan ihan lyhyitä hetkiä niin, että nostan itse kättäni ylöspäin siitä nokan edestä. Me treenataan lähinnä namipalkalla, joskus muutamaa kertaa lelullakin vähän opettelumielessä (meidän kummankin osalta - tahtoisin pystyä palkkaamaan tuota myös lelulla ja etenkin siellä agilityn puolella). Enpä voi sanoa, että olemme kovin paljoa tehneet mitään uutta, lähinnä päivän mittaa tulee otettua ihan muutamia toistoja näitä em. liikkeitä ja sitä katsekontaktia ja seisomisen opettelua. :)

      Poista