see the arrow that they shot, trying to tear us apart
take the fire from my belly and the beat from my heart
still i won't let go, still i won't let go
you, ooh, 'cause you do
oh you use your heart as a weapon
and it hurts like heaven
on every street every car every surface a name
tonight the streets are ours
and we’re writing and saying
don't let them take control
no we won't let them take control
yes, i feel a little bit nervous,
yes, i feel nervous and i cannot relax,
how come they're out to get us?
how come they're out when they don't know the facts?
so on concrete canvas under cover of dark
on concrete canvas, i'll go making my mark
armed with a spray can soul
i'll be armed with a spray can soul
Rouva Aamu pääsi pitkästä aikaa kuvattavaksi. Ja Almaa on kyllä maailman ihanin kuvata, kun se on edelleen tuollainen ilmeikäs morso, kivan värinen ja pysyy paikoillaan (toisin kuin hoitolapset Abby ja Poju). Ei se ehkä mikään linssilude ole, ei se välttämättä nauti kuvattavana olemisesta, mutta ei se vastaankaan sano, joten pitänemme tätä tyytyväisyyden merkkinä.
Ei ole oikein mitään kirjoitettavaa taaskaan. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta pentukuumepostauksesta, mutta ainakaan vielä minulla ei ole aikaa tai voimia aloitella sitä - siitä tulee kuitenkin monen metrin pituinen, tylsä tekstirypäs jota kukaan ei todellakaan jaksa lukea. Siinä missä kukaan ei jaksa lukea edes näitä lyhyitä tekstejä täällä kuvien välissä... Tosin blogin tilastot antavat ymmärtää, ettei kukaan edes jaksa avata lukulistaltaan näitä postauksia auki. Miksi helvetissä jatkan tätä, kun kukaan ei lue? :D
Koeviikko alkaa keskiviikkona. Torstaina ruotsi, perjantaina matikka, lauantaina (kyllä vain) uskonto, tiistaina historia ja keskiviikkona musiikki. Tämä jakso on mennyt ihan älyttömän nopeasti, ja minusta tuntuu, että olen viettänyt tuolla homeluolassa jo pidemmän aikaa kuin pari kuukautta. Pelottaa aika lailla tuo koerypäs, kun luettavaa on niin että ajatteleminenkin laittaa kiertämään kirjat kaukaa. Taidan ihan tahattomasti antaa itselleni tilaisuuden kiusata itseäni siitä, ettei minulle ole itsekuria edes kirjojen avaamiseen. No onhan tässä onneksi vielä aikaa, ja keskiviikon saan pyhittää Abbyn ekoja aksatreenejä lukuunottamatta pelkästään lukemiselle, samoin seuraavan sunnuntain ja maanantain. Eniten pelottaa matikka, kun en tajua siitä hölkäsen pöläystä. Mutta ehkä se tästä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti