#37 every siren is a symphony and every tear's a waterfall

Tästä voisi tulla sellainen tulipa tehtyä tällaista -postaus. Ajattelin, että rustailen tänne taas vaihteeksi (...) hieman pääni sisältöä, mutta ehkä itsenikin oloa helpottaa, jos teen tekstillisesti hieman kevyemmän postauksen! Ja monikuvaisen. Elikkäs 23.-28.7. tuli vietettyä perinteisesti vuokramökkeillen korvessa, tällä kertaa Juvalla. Juva vaikutti oikein isolta paikalta aikaisempien lomakohteiden jälkeen (Rautavaara ja no Lieksakin on sillä lailla tosi pieni). Haha, tiistaina käytiin tutustumassa kaupunkiin ja päädyttiin sitten ABC:lle syömään. :D Kerran käväistiin testaamassa hyväksi mainostettu Siljanka ravintola ja muuten syötiin sitten mökillä.

Alkuvaikutelma tönöstä ei ollut kovin lupaava. Olen kauhean ronkeli vieraiden paikkojen suhteen ja aluksi melkein kaikki meinaa oksettaa, ja voitte vain kuvitella, millaisen kohtauksen sain kun vastassa oli tällainen monsteri. Siis tuollainen hirveä kuollut näätä! Joka roikkuu oksalla juuri sohvan yläpuolella ja jolta puuttuu toinen silmä. Ai kamala. Laitoin kuvat ovelasti linkkeinä, ettei teidän rakkaiden lukijoiden tarvitse nähdä tuommoista lukulistassanne... Mutta kun sitä viikon katseli niin ei se enää niin kauhelta näyttänyt. Viimeisen yön nukuin sohvalla mokoman alapuolella, kun en viitsinyt herättää sänkymme vallannutta siskoa enää Olympialaisavajaiskatseluni jälkeen yöllä.

Almahan nautti oikein täysin siemauksin tästäkin reissusta, kun pääsi laiturille kytiksiin! Vettä piti heti käydä testaamassa ja hölmö juoksikin heti laiturin äkättyään suoraan reunan yli, onneksi sisko oli paikalla ja pelasti itsekin säikähtäneen mummon pulasta. Ei se tainnut kaiken kaikkiaan saada itseään järveen kuin kolme kertaa! Hyvä suoritus tuolta kuplienkauhojalta.

 

 

maybe i'm in the black, maybe i'm on my knees
maybe i'm in the gap between the two trapezes
but my heart is beating and my pulses start
cathedrals in my heart

 

 

Oikeastaan ei tullut edes kauheasti kuvailtua tällä reissulla muuten kuin tuollaisia pikaräpsyjä koirista. Maisemia kun en osaa kuvata niin ei oikein mitään vaihtoehtoja ollutkaan. Yksi päivä käytiin veneilemässä niin, että otettiin kaikki neljä lasta mukaan, eli Ponzo ja Almakin pääsivät nauttimaan risteilystä! Herra istui oikein kiltisti paikoillaan ja kurkki vain välillä reunan yli airoja seuraten. Alma hösläsi lähes koko ajan sen kolme tuntia, mitä soudettiin ja rauhoittui vasta kun oltiin kymmenen minuutin matkan päässä rannasta. Käytiin reissulla pari kertaa rannemmassa uittamassa koiria, ja Ponzokin kahlaili ihan mielellään. Huomatkaa Alman tyylikäs pelastusliivi-punkkipanta-timanttipanta-yhdistelmä!

 

 

 

Herranjestas jonkun ruman lapsenkin piti tunkea oma (vesileimaton! :D) kuvansa sekaan. Minusta ei saa kukaan onnistunutta kuvaa, vika on aina kameran tässä päässä. Tuo on siskon ottama ja valotus on jotenkin jännä. Hei mutta katsokaa hiuksia! Rakastan noita lettikiharoilla. Minullahan menee luonnostaan lähestulkoon noin, jos en pesun jälkeen suorista, joskin hiukset tuppaavat pörrööntymään ja kihara on epätasaista. Mutta noin ne ovat juurikin kivat ja kestän pitää niitä auki.

 

and we saw, oh, this light, i swear you, emerge blinking into to 

tell me it's alright, as we soar walls, every siren is a symphony 

and every tear's a waterfall, is a waterfall, oh, is a waterfall

oh, is a, is a waterfall, every tear is a waterfall

Reissun jälkeen sunnuntaina, eli 29.7. sain kuin sainkin äidin ja iskän kyyditsemään minua ja muuan tuttua Miiraa Mikkelin koiranäyttelyyn. Joku ihana ihminen oli kerrankin ottanut tuomaroitavakseen juuri ne rodut, jotka tahdoin nähdä, ja näin ollen sain istua yhden kehän äärellä sen ajan mitä näyttelyssä vietin. Kuvailin muutaman sakun, sileäkarvaiset colliet ja kaikki bortsut. Sää oli ihanteellinen kahta kamalaa rankkasadekuuroa lukuunottamatta (ensimmäisen myötä kastuin litimäräksi, huh heijjaa ja jatkoin sitten ripsarit poskilla - ei muuten mutta kun kamera sai hieman vettä niskaansa!), joten saan osaan kuvista olla ihan tyytyväinen. Vaikka ovathan nuo aika kauheita kaikki. Jos jotakuta kiinnostaa, täältä löytyvät tuonpäiväiset kuvat!

Marjolta mukana oli ihanainen suosikkibortsuni Nancy (Story Goes Queen Of Shadow) sekä kasvatteina Oiva, Raina (keskimmäinen pääkuva), Lara ja Ronja. "Meillä" menikin aivan tajuttoman hyvin, kun Ronja korjasi kotiin koko potin ollen ROP ja Nämppä oli kolmesta veteraaninartusta eniten tuomarin mieleen saaden SA:n ja ollen ROP-veteraani sekä lisäksi PN2. Lisäksi yksi lempparimustavalkoiseni Piika (Alice Vom Skuddenhof) oli PN3 ja sai SERTin. Paljon onnea etenkin näille koirille sekä muille tuloksiinsa tyytyväisille! Äidin kommentti olikin, että "kylläpä meidän koirilla tänään meni hyvin" viitaten Nancyyn ja Ronjaan. Ja "niin nätisti ne seisoo kaikki" kasvattajaryhmän aikana.

Olisin tietenkin voinut samaan syssyyn päivittää asiaa myös ajeluretkestämme Verlaan, mutta enpä taida jaksaa, sillä minulla ei ole sieltä kuin jotain huonolaatuisia lammaskuvia (aaw!). Käytiin tsekkaamassa iänikuisen vanhat luolamaalaukset, joista en valitettavasti saanut mitään selvää ja käppäiltiin ympäri sellainen vanhan tehtaan alue, jonne oli koottu jonkinmoinen ravintola ja puoti. Löydettiin siskon kanssa oikein kahdesta paikasta lampaita! Semmoisia likaisia reppanoita, jotka tulivat kauhealla metakalla aidan viereen morjestamaan. Olihan siellä seassa yksi hieman vauvempikin lammas - ai että rakastan niitä otuksia! 

so you can hurt, hurt me bad

but still i'll raise the flag

it was a waterfall

a waterfall