#38 birds go flying at the speed of sound

how long before i get in?
before it starts, before i begin
how long before you decide?
before i know what it feels like

where to? where do i go?
if you've never tried then you'll never know
how long do i have to climb
up on the side of this mountain of mine?

Nyt kun eksyin näin iltasella koneelle ja en keksi itselleni parempaakaan tekemistä, päätin oikein yllättää (itseni) ja väsätä toisen postauksen näin pian edellisen jälkeen! Olisin tahtonut sanoa, että samana päivänä, mutta nythän kelli on jo yli yhden, joten sinne meni sekin saavutus. Melkein samana päivänä!

Sinänsä jännä, että vasta nyt minulla on tässä julkaistavana ensimmäiset kuvat Pojusta, jonka olen tuntenut jo useamman kuukauden ajan. Herra on siis rodultaan walesinspingerspanieli ja ikää löytyy vajaa vuosi. Hieman noloa sanoa, etten tiedä Pojun tarkkaa syntymäaikaa, mutta eihän se ole niin oleellista, eihän? Ei kukaan ole ainakaan toistaiseksi lenkillä tullut kysymään herrasta mitään - ehkä siksi että se on niin hurja otus!

Ylpeänä voin sanoa, että Poju on siis toinen hoitokoiraprojektini. Tai asiakas. Vai mikä se nyt onkaan. Kesän aikana olen sitä satunnaisesti käyttänyt, ja nyt syksyllä olisi tarkoitus kipitellä tuon kanssa aina tiistaina ja torstaina. Abbyn omistaja tunsi pojan omistajan, ja kertoikin sitten minusta tälle, ja miksei minulla olisi ollut aikaa toisellekin lenkitettävälle - Poju kun on epäsäännöllisempi ja eihän me käppäillä kuin sen tunnin verran.

look up, i look up at night
planets are moving at the speed of light
climb up, up in the trees
every chance that you get is a chance you seize

how long am i gonna stand
with my head stuck under the sand?
i'll stop before i can stop
or before i see things the right way up

Pojulla on ainoastaan pikkuinen ongelma - hihnakäyttäytyminen. Sillä on aivan mahdoton into haistella kaikkea ja se on oppinut, että nuuskimaan pääsee helpoiten kun kiskoo remmissä oikein kunnolla. Minä sanoin vetämiselle ehdottoman ein heti alkuunsa, ja melkoisen rasittavaa tuo on, kun kyseessä on kuitenkin suht vahva koira. Ainakin sen verran vahva, että kyllä se minua saisi riepoteltua jos en olisi varuillani! 

Lenkkeily on siis suurimmaksi osaksi sitä, että harjoitellaan siistiä hihnakävelyä. Herra ei ole aivan tyhmimmästä päästä oleva otus, vaikka siltä näyttääkin, ja jotenkin meille muotoutui opetustavaksi se, että kun herra vetää, napautan käskyn "odota", pysähdyn ja odotan, kunnes koira kääntyy, ottaa edes jollain tavoin kontaktin ja käy istumaan. Tällä ollaan menty ja P tarjoaa istumista oikein kivasti! Olisi kyllä helpottavaa, jos vetämisen saisi pois, niin omistajankin olisi helpompi lenkittää herraa. 

Muutenhan poika on luonteeltaan oikein muksu paketti! Energiaa löytyy, korvia tyydyttävästi ja vauhtia sen verran kuin minulle sopii. Poju on myös koira, joka rakastaa vedessä touhuamista, joka sopii hihnan toiselle päälle paremmin kuin hyvin! Ja onhan se maailman hyväntuulisin ja ihmisrakkain otus, vaikka hieman villikkoluonne - onhan se ymmärrettävää, kun ikää on noin vähän ja toimintaa täytyisi olla hieman enemmän. Kovasti tuntuu herra olevan minuunkin ihastunut, kun kuulemma siirtyy ovelle odottelemaan, kun omistaja kysyy "tuleeko Ellinoora?". Ja on se niin hurmaava kun innostuu pienestä halimisesta aivan silmittömästi!

all that noise and all that sound
all those places i got found

and birds go flying at the speed of sound
to show you how it all began
birds came flying from the underground
if you could see it then you'd understand