1. kesäkuuta 2012

#32 aina vaan tuntuu, olen lapsi järvellä, eksynyt

Kuvasaastetta omista terriereistä, vaihteeksi! Alan pikkuhiljaa päästä yksiin tuon Cänönländerini kanssa, nyt kun alkaa olla vihreää - sillähän saa ihan omaakin silmää miellyttäviä kuvia napsittua. Ainakin lähestulkoon. Okei ei ne enää tuolla galleriassa näytäkään niin hyviltä, harmi sinänsä. Joka tapauksessa etenkin Alman kuvista tuli mieleen nimenomaan yksi kappale, jota tälläkin hetkellä rallattelen ja levyltä kulutan. En ole pitkään aikaan soittanut kunnolla Happoradiota, vaan perehtynyt enemmänkin Hurtsiin, kun Helsingistä tarttui mukaan kyseisen yhtyeen levy. Äsken oli kuitenkin pakko laittaa soittimeen Puolimieli, ja nyt sitten sen jäleen Jälkien kakkosceedee. 


vanhus ja poika, ulapalla tyynellä
aurinko, ja verkot nousevat
lapsi on vaiti ja sormet kohmeessa
kun painavat sanat tyynen katkovat


poikanen kuule, tää on meidän retkemme
kuviot suuret muita varten on
ymmärrätkö viimein, miksi harvoin hymyilen?


ei se oo minun syyni että paha kaikessa kuulee
perintöni ainoastaan
ei se oo minun syyni että itä-suomessa tuulee
venäjältä ja vastaan


kaupunki nukkuu kun nainen vieressä 
kuiskaa tie on auki meidän matkustaa
aina vaan tuntuu, olen lapsi järvellä
eksynyt, pienet sormet kohmeessa


ymmärrätkö viimein, miksi harvoin hymyilen?


ei se oo minun syyni että paha kaikessa kuulee
perintöni ainoastaan
ei se oo minun syyni että itä-suomessa tuulee
venäjältä ja vastaan


multaa kynsieni alla
huulilla maku pielisen
vielä iskee idän halla
panee pohjan pakkanen



Huomenna olisi viimeinen visiitti peruskoulussa, todistustenjako, jonka jälkeen kesäloma. Katsotaan nyt, kehitänkö itselleni jonkinlaisen lapsuudenajan ikävän yön aikana. Ainakaan tällä hetkellä ei tunnu siltä, että alkaisin herkistelemään. Ehkä sanon kerrankin hyvillä mielin heihein jollekin asialle, joka on ollut iso osa tähänastista elämääni! Olisi aikamoinen saavutus.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti