Lauantai-iltapäivä kului tuota katsellessa, tai siis tuota odotellessa. Alun perin oli tarkoituksena lähteä itse paikan päälle Tampereelle kuuntelemaan, mutta koska en tietenkään saanut ketään mukaani, niin tyydyin kotisohvatöllöttelyyn. Iltapäiväkolmelta tietokone piuhalla telkkariin ja jokunen tunti odottelua, Urpot esiintyivät kello 18-19. Oli metkaa seurata noita "telkkarin välityksellä"! Mutta kivalta kuulosti ja näytti ja rfjkvnvd. Minua riitti itkettämään pelkkä intro (Tavelut tamha), ja Ahmat ekana biisinä sitten lietsoi tunnelmaa aika ihanasti.
"me ollaan Happoradio ja te olette kauniita"
Näin jälkeenpäin kuunneltuna tuo kuulostaa varsin suloiselta, kun Akin ääni on jotenkin niin suojaton, sellainen avoin. En osaa selittää! Jossain kohti keikkaa hän taitaakin ilmaista, että falsetti ei meinaa irrota, minkä huomaa, mutta ainakaan itseäni se ei pahemmin häirinnyt. Naw. *pitää kirjoitustauon, katsoo pätkän videosta ja nostaa käden ilmaan koska Solisti tekee niin myös* Ihmekappale tuo OK.
Taitaa olla eniten yleisöä ja eniten truefaneja juuri Happoradiota kuuntelemassa. Ihana Itis ja käsimeri! Heinolakuopassa yhden ihmisen käsimeri olohuoneessa juuri Itiksessä ja Sinässä. En kiellä, ettenkö olisi tykännyt olla Tampereella lauantaina. Vaikka töllöttelyssä on ainakin yksi, vahva hyvä puoli; näkee paremmin takana olevaa rumpali-Markkua. Ja pakko sanoa, että Aki oli joissain kohdissa lähes pelottavan syväsilmäinen, Itiksessä ja Puhiksessa varsinkin. Kylmät väreet. Ja itkunpidätystä.
Tuleva keikkakesä taitaa minun osaltani näyttää aika tyhjältä ja ankealta. Tarkoituksena oli lähteä tuonne Tampereelle, mutta en saanut ketään mukaan. Helsinki-päivän konserttiin olisi kiva myös päästä, mutta kukaan ei tahdo lähteä mukaan (+ n. viiden biisin setti, Lauri Tähkä ennen Happoradiota etc.). Jyväskylän SuomiPop-festarit heinäkuussa olisivat ne viimeiset, jonne olisi mahdollisuuksia, mutta kukaan ei halua lähteä mukaan. Elokuussa alkaakin Tauko, ja tiedossa on ties kuinka pitkän aikaa kiintopisteetöntä elämää. Enkä tiedä, miten ihmeessä jaksan kaiken kanssa. Ei keikkoja + lukio + pentukuume + stressi kaikista kolmesta + syksy = ? Onneksi syksyn jälkeen on talvi. On helppo olla pimeänpiilossa. Näin valoisalla ahdistus on kaksin verroin suurempi, kun ei ole piilopaikkaa.
"ta-ta-ta-tahdomme tositeeveen"
Kuurolta sokealle. Vai mitenkäs. On jo nyt kamala ikävä keikkatopicceja foorumeilla, muiden käyttäjien menosuunnitteluja, kaikkea.
No mutta lauantai muuten. Päättärit! Ei mitään kummallista. En rypenyt lavalle noustessa, en sieltä poistullessa, en itkenyt (kyyneliä, teki kyllä vaikeaa kun muutama kaveri itki aivan kamalasti), en sotkenut mekkoa jäätelöön, en näyttänyt normaalia tyhmemmältä, sain päättötokarin. Ja olen siihen tyytyväinen! Keskiarvo kaiketi pysyy siinä ysin paikkeilla. Yhdestä numeronnostosta olen ylpeä, äikästä, josta viimeinkin tuli se kymppi. Ai vitsi miten tuntuu hyvältä!
Toivottavasti kukaan ei hirtä minua sen takia, että laitoin nämä kuvat! Täytyy varmaan itse hyväksyä se fakta, ettei tämäkään mekko sovi minulle, se näyttää hirveltä päälläni, samoin kengät, samoin ilmeeni. Ylimmässä kuvassa olen siis keskimmäisenä, sekaantumisten välttämiseksi.
Jotenkin aina pienen kuuntelutauon jälkeen tulee kamalan vahvasti kuunneltua Sinän sanoja ja jälleen todettua, miten täydellisesti ne tuntuvat sopivan. Voi kumpa osaisin olla itkemättä ja ilmaista tunteeni jotenkin muuten. Taidan itkeä vain, koska en tiedä mitään muuta tapaa hoitaa asioita pois mielestäni. Miten tämä muka helpottaa?
"täällä on jottain räppäreiden listoja..."
Voi Aki miltä näytätkään Pois Kalliosta:n lopussa. Oikein veikeän iloisin mielin auringon esilletulosta! ♥
0 kommenttia:
Lähetä kommentti