Hei olen Hilva. Hilva Hippu Hippusi Ippusi Pentu Hips. Tyhmä pieni höhlä bordercollie. Tulin kylään! Tulin kertomaan Heinolalle, että olen kiva eläin. Olen haaste-Hilva! Olen vieteri, olen pomppujänis, hötkylä, tykkään narupallosta ja sen noutamisesta. Tykkään olla liikkeessä!
Tänään tapahtui jotain jännää ja jouduin autoreissulle ja sitten löysin itseni ihan oudosta paikasta, täältä, ihan vieraiden ihmisten seasta. Täällä on yksi tommonen neiti-ihminen, joka kutsuu itseään Mammaksi. Se sanoo "Mamma antaa sulle vettä, antaako Mamma uutta vettä?" ja "Nyt Hilva lähtee Mamman kanssa ulos!". Käsittääkseni se ei ole minun mammani. Sitten on toinen vähän pienempi, joka hötkyilyttää minua ja sen pehmopupuille on kiva antaa pusuja. Se heitti narulelua. Ja sitten on joku miespuoleinen, joka on pari kertaa rapsutellut minua ja joka jutteli automatkalla mukavia minulle. Viimeisinpänä ja vähäisinpänä tuollainen ihmeellinen kääkkä, joka kauhisteli jo kun päästiin autoon, että johan on koira! Vaikken mitään edes ollut tehnyt! Se on huolehtivainen mutta jotenkin todella ankara heebo. No ihan sama.
Sitten täällä on kaksi todella pientä koiraa. Ne on ihan kivoja, paitsi se toinen, jolla on mustaa selässä. Se pälyilee ja nostaa aina korvat eteen kun vähän otan laukka-askelia. Se toinen yrittää vissiin olla kovakin jätkä, ja se aluksi murrasi minulle. Mur. Mutta nyt me ollaan sujut kun ne tajusi (ja itse tajusin) että olen oikein mukava koiranalku.
Sitten on tommonen ihmeellinen mitättömänmallinen ruskea kapistus, joka asuu häkissä ja joka piti ihan outoa ääntä, "KVIIK KVIIK!" En tiedä sanoiko se sen minulle vai kelle. Mutta sen kanssa on kiva olla nenät vastatusten, ei ollenkaan hassumpi olento.
Minulla on hyvät hihnakäytöstavat. Olen niin kiva koira etten pure tai roiku hihnassa, vaan kävelen ihan kiltisti hampaat irti siitä. Luulen, että olen husky. Ei, en ole, olen paljon kauniimpi ja pienempikin. Niin! Sen sijaan olen vetojuhta, luulen että pääsen lujempaa jos yritän mennä lujempaa. Kävin lenkillä heti kun päästiin perille, sellaisella pienellä noiden terrieriotusten kanssa, ja jouduin pitämään nassussani kuonopantaa. Mutta se ei menoa haitannut!
Parisen tuntia sitten olin hillumassa tuon yhden ihmisen kanssa pihalla (taisi se olla meillä joskus Lahdessa yötä) ja oikein reippaasti hain sitä narupalloa hänelle, ja näytti olevan kovinkin innoissaan salamavauhdistani ja siitä, että palautin sen pallon takaisin. Koko ajan se kehui hienoksi koiraksi ja sanoi, että Mamma heittää. Sitten me kierrettiin puita ja kun kiersin, "Mamma" heitti pallon ja sain hakea sen. Mielenkiintoista? No en nyt sanoisi. Sitten opettelin menemään jalkojen välistä ja ajattelin, että eikö tuo mielikuvituksellisempaa juttua keksinyt. Jaa-a, menihän se niinkin.
Me käytiin iltalenkillä tuon Mamman kanssa ja osoitin olevani kerrassaan veikeä vetohaski! Aluksi pysähdeltiin jatkuvasti, ja sain katsella ihan kunnolla maisemia siinä katulamppujen valossa. Välillä jouduin hipsimään sivulle seisomaan ja välillä jouduin katsomaan silmiin. En tainnut Mamman mielestä onnistua, kun jouduin toistamaan. Raaah en jaksa. Sitten se piti hihnaa kireällä ja kun hieman nykäisin eteenpäin se sanoi "hyi" tai "ei" niin ikävällä äänellä, etten oikein viitsinyt kuunnella.
Autot ovat muuten kivoja! Niitä on kiva kyttiä ja sitten nykiä vähän perään ja kiilata lenkittäjää jotta pääsee lähemmäksi! Taisi ihan piruuttaan (itselleen) viedä meikätytön kaupunkiin kävelemään, kun siellä niitä autoja meni kovaa kyytiä. Katselin niitä kovin mielelläni, vaikka laatutarjonta ei ollutkaan mainittava. Haha, miksi tunnen itseni pahisbortsuksi? Koska olen. Tiedän mitä tuolla on mielessä. Se yrittää saada minut kävelemään hienosti hihnassa! Pyh. Sellaista kukaan jaksa opetella. Eikä tuo jaksa kuitenkaan opettaa. Katsotaanko?
Pysähdyttiin lenkin loppupuolella ison valon alle kentälle, ja Mamma yritti saada minut kiinnostumaan siitä narupallosta, jota se oli koko matkan kanniskellut taskussaan. Ei kyllä oikein kiinnostanut. En jaksanut.. En vain viitsinyt siinä sekalaisessa tilassa alkaa temppuilemaan sen lelun kanssa. Sisälle oli jo kiire! Mutta mitäs vielä, siinä kadulla jouduin pysähtelemään ihan kunnolla, kun nelipyöräisiä vilisti ohi. Viimein päästiin sisälle ja sain kuivauskäsittelyn ja Mamma harjasi kaljun kuontaloni.
Vähän aikaa sitten sain ruokaa kuvun täyteen, puolitoista mitallista söin hyvillä mielin kahden pikkukoiran pohdiskellessa olohuoneen puolella, että mistä se nappuloiden rapina kuuluu, mutta nyrkillisen jätin. Kohteliaisuus on jättää vähän ruokaa, eikö? Mokoma yritti käyttää loppuja nappeja herkkuna sivulletulosta, mutta en ollut niin tyhmä että olisin mennyt halpaan, hah.
Nyt tsiigailen hieman televisiota ja sitten painun pehkuihin. Ehkä. Sillä ei minua väsytä! Hieman huolestuttaa tuo, miten mahdun nukkumaan samaan sänkyyn luottohenkilö-Mamman kanssa, kun tuolla on niin minimaalisen levyinen makuupaikka.
Minusta saa muuten edustuskuvia salamalla ilman hienosäätöä täysautomaatilla keittiössä kun syön ja pimeän ikkunan edessä sängyllä!
__________________________________________________________________________
Iltapäivällä sitten kauan odotettu haavetoive toteutui, ja käytiin hakemassa Lahdesta hoitolainabc meille muutamaksi päiväksi asustelemaan! Suvilla asuu siis tämä herttainen pönttöotus ja meillä se nyt kenties parikin viikkoa elelee epämääräistä koiranelämää. Ehkä tajuaisin, miten kamalan vaikea eläin bc on. Ehkä! :D Sen voin toki jo nyt sanoa, että kädet tulevat olemaan kipeät tuon lenkkeilyn jälkeen. Ja mietityttää, miten saan sen toiminnanhalun aamulla tyydytettyä, kun aikaa on vain vähän (en nyt senkään minäkään ennen viittä tahdo herätä!). Toivotaan, katsotaan. Nythän tuo tuhisee tuossa takana reporankana maaten, mutta silti valppaana. Siitä huomaa, että se on bc. Oikein kivantuntuinen ja oikeanlainen bc! Jes, eli hyvin ovat nämä muutamat tunnit menneet. Ja Hilva tulee kenties päivittäin kirjoittelemaan tänne jotakin, mikäli kiireiltäni ehdin.
yksin Kallion kolossa,
savun keskellä.
ääniä vieraita kuuntelen,
autot ei pysähdy.
nöyryys lukee kelloa,
mittaa aikaa.
taksi voi tulla vieläkin,
jono voi kestää.
ikävä ihollesi, kaipaus kiinni sinuun.
tahto tajuntaasi, tarve tahdotuksi.
ikävä ihollesi, viettää vierellesi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti