20. huhtikuuta 2014

Going to speed down to the oceanside in a race with the stars above

Hyvää pääsiäistä kaikille! Meillä pikkuloma on vietetty kotosalla eilisiltaa lukuunottamatta, kun kävin kahden vuoden ansiokkaan tauon jälkeen nostalgisoimassa Happoradion keikalla Lahdessa. Kyllä oli mahtia pitkästä aikaa! :-) Minä olen aivan sekaisin viikonpäivistä ja joka aamu olen herännyt paniikissa luullen, että myöhästyn koulusta, mutta silti huomaan heti, miten väsyttää huomattavasti vähemmän ja Grimankin kanssa on tullut puuhailtua paljon enemmän kuin mitä arkisin. 

Perjantaina käytiin päivälenkillä kaverini Niinan Popi-cottonin kanssa, ja parivaljakko tuli hyvin juttuun. Grimalla on oikeastaan homma luistanut kaikkien sen tapaamien pikkukoirien kanssa, ja Popinkin kanssa leikkiminen oli sitä, että Grima osasi hyvin rellestää rynnimättä pienemmän päälle. Saa nähdä, onko rimpulalle tulossa juoksut, sillä Popi tuntui kovasti haistelevan ja silloin Grima muutaman kerran särähti ja jatkoi menojaan. Ensimmäiset olivat marraskuun alussa, joten toivotaan, että tuo oli vain jotain muuta haistelua. Ei vielä juoksuja, kiitos!















Koko reissussa vierähti mukavat kaksi tuntia, jonka Grima sai kirmailla meno- ja kotiinpaluumatkoja lukuunottamatta irti ja viuhtoa niin lujaa kuin kintuistaan pääsee. Ja kyllähän tuo juoksentelee pitkin metsiä varsinkin, jos on toinen koira mukana ja täytyy ihmetellä, miten se jaksaakin vedellä pitkin jyrkkiä ylämäkiä aivan huvin vuoksi. Popikin oli niin mainion näköinen kuin puolta lyhyemmillä jaloillaan koetti pysyä perässä! 

Grima myös kävi heittämässä talviturkin Lemmenlammella, joka oli lähestulkoon kokonaan jäässä. Ei näyttänyt neitiä haittaavaan, sinne se reippaasti ui kepin perään. Turkki myös kuivui hurjan nopeasti, kun käveltiin auringonpaisteessa kotiin. Uimakausi on siis korkattu! Reissun jälkeen meno oli melko väsynyttä ja illalla Grima sai vielä rellestää Lukankin kanssa.

Oli muuten harvinaisen rasittavaa muokata näitä kuvia, sillä näyttöni falskaa väreissä ja uskoakseni kuuluu siihen näyttövähemmistöön, joka oudosti vääristää värejä. Pöytäkoneella ja kännykän ruudulla muokatutkin kuvat ovat suoraansanottuna hirveän värisiä ja ylitummia. Hermo palaa, kun tällä muokatessa kaikki tulee säädettyä tämän näytön mukaan ja muilla näytöillä kaikki on yhä aivan viturallaan. Pöh! Suurissa haaveissahan tässä on se uusi linssi tuohon rämään, saa nähdä toteutuuko toive viimein tänä vuonna. Eihän nykyisen rungon kanssa mikään obiska pääse oikeuksiinsa, mutta uskon, että mikä tahansa putki peittoaa nykyisen kalustoni mennen tullen... Ja olisihan se sitten valmiina hamaa tulevaisuutta varten. 



Tänään käytiin aamulla (tai minun "aamulla" eli yhdentoista jälkeen...) treenaamassa tokoa läheisellä kentällä. Namin kanssa meno ei penskaa houkutellut (ja oli vielä hyvät namit, juustoa!) ollenkaan, mutta pallolla saatiin hetkeksi virettä korkeammalle ja muutama oikein mallikas toisto liikkeestä maahanmenoon suoritettua. Sen pari kertaa Grima topakasti meni yhdellä käskyllä maahan ja jäi aloilleen, mutta sitten kiinnostus alkoi rakoilla ja muutaman kivan tempun jälkeen lopetettiin. Tietenkin muualle haistelemaan lähteminen saattaa kieliä alkavista juoksuista, saa nyt nähdä. Kun se sen pallonkin pudotti puolimatkassa ja hihhuloi muualle nuuskimaan. :-D Mutta olihan ilma suht lämmin, luultavasti sekin vaikutti keskittymiseen. Tämän jälkeen neiti sai käydä uimassa ja kuivatella pallon kanssa juoksemalla, siihen touhuun sitä virtaa tuntuu aina riittävän. 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti