Bloggailu on jälleen jäänyt ajanpuutteen takia olemattomalle huomiolle - en vain missään välissä meinaa ehtiä koneelle istumaan! Olen kevyesti arkena ilman tietokonetta sen viisi päivää, sitten perjantai-iltana käyn hätäisesti tekemässä jotain tai kulutan muutaman nukkumistuntini dataamiseen. Launtai- ja sunnuntaiaamuna istun tässä, jos vain herään ja ehdin. Muuten rullailenkin sosiaalisessa mediassa vain kännykän avulla, mikä onkin helpompaa ja nopeampaa. Mutta onneksi meillä ei ole mitään päivitettävää, niin en pode niin huonoa omaatuntoa!
Tuntuu, ettemme ole Griman kanssa edistyneet juuri ollenkaan... pitkään aikaan. Meidän treenaamisemme on päivittäin sitä, että lähden metsään tuon kanssa, se saa olla irti ja otan aina välillä luoksetuloa, temppuiluja ja sivulletuloa sekä seuraamista. Muutaman kerran viikossa käppäillään tuohon läheisen koulun kentälle treenaamaan tokoa. Silloin ollaan hetkisen astetta vakavammalla mielellä, otetaan pidempää seuruuta, enemmän käännöksiä ja ollaan isommin kun kerran mahtuu!
Tänään pihatokoillessa päätin, että on jälleen aika ottaa itseään niskasta kiinni ja aloitettava treenaamaan niitä kirottuja liikkeestä pysätymisiä ja paikallaoloa muutenkin. Miten paikka tuntuu olevan hankalin opettaa? Grima on mahdottoman malttamaton, ja olemme edelleen siinä vaiheessa, että laitan Griman istumaan tai maahan, sitten tulee napakka "paikka" ja otan askeleen taaksepäin, odotan sekunnin ja sitten äkkiä takaisin palkkaamaan. Tänään tosin otin jo kaksi askelta - mitä edistystä! Ja paljon treenataan sitä, etten itse liiku minnekään ja pyydän Griman asentoon ja palkkailen kontaktista ja paikallapysymisestä. Neitihän osaa odottaa ruokaansa ("ei ota"), eikä se rynni ovella vaikka sen avaisikin ("ei tule"), ja myös vapaanaollessa tuo osaa lähestulkoon aina pysähtyä jos jolkottelee edellä ja otan kiinni, mutta jostain syystä tämä normipaikka ei tunnu luonnistuvan. Olisiko kellään antaa käytännön vinkkejä? On kuitenkin sen verta tärkeä taito, että haluaisin saada tämän alta pois!
Tuntuu, ettemme ole Griman kanssa edistyneet juuri ollenkaan... pitkään aikaan. Meidän treenaamisemme on päivittäin sitä, että lähden metsään tuon kanssa, se saa olla irti ja otan aina välillä luoksetuloa, temppuiluja ja sivulletuloa sekä seuraamista. Muutaman kerran viikossa käppäillään tuohon läheisen koulun kentälle treenaamaan tokoa. Silloin ollaan hetkisen astetta vakavammalla mielellä, otetaan pidempää seuruuta, enemmän käännöksiä ja ollaan isommin kun kerran mahtuu!
Tänään pihatokoillessa päätin, että on jälleen aika ottaa itseään niskasta kiinni ja aloitettava treenaamaan niitä kirottuja liikkeestä pysätymisiä ja paikallaoloa muutenkin. Miten paikka tuntuu olevan hankalin opettaa? Grima on mahdottoman malttamaton, ja olemme edelleen siinä vaiheessa, että laitan Griman istumaan tai maahan, sitten tulee napakka "paikka" ja otan askeleen taaksepäin, odotan sekunnin ja sitten äkkiä takaisin palkkaamaan. Tänään tosin otin jo kaksi askelta - mitä edistystä! Ja paljon treenataan sitä, etten itse liiku minnekään ja pyydän Griman asentoon ja palkkailen kontaktista ja paikallapysymisestä. Neitihän osaa odottaa ruokaansa ("ei ota"), eikä se rynni ovella vaikka sen avaisikin ("ei tule"), ja myös vapaanaollessa tuo osaa lähestulkoon aina pysähtyä jos jolkottelee edellä ja otan kiinni, mutta jostain syystä tämä normipaikka ei tunnu luonnistuvan. Olisiko kellään antaa käytännön vinkkejä? On kuitenkin sen verta tärkeä taito, että haluaisin saada tämän alta pois!
Grima aloitti ensimmäiset juoksunsa reilut kaksi viikkoa sitten, ja meiltä on nyt jäänyt kahdelta viikolta tokon ja agilityn hallitreenit välistä tämän takia (perinteistä tuuriani!). Ensi viikolla käydään aksassa housut jalassa ja neiti saa nököttää autossa väliajat. Tällä viikolla minulla ei ollut kyydittäjää joten treeneihin meno oli mahdotonta. Mutta ensi viikolla sitten! Tuosta on hankala sanoa, missä vaiheessa juoksut tällä hetkellä ovat, kun meidän oma Ponzomme ei ole erityistä kiinnostusta Grimaa kohtaan esittänyt (vaikka onkin kastroitu niin Alman juoksujen aikaan noita joutuu yhä pitämään osan ajasta erillään) enkä lenkilläkään ole muiden koirien kohdalla huomannut suurempaa eroa. Pari päivää ennen tiputtelun alkua Grimassa näkyi selkeä muutos, kun neiti veti kamalan rauhattomaksi, ei malttanut nukkua ja repi useammat pedinpehmusteet rikki. Jopa oman patjansa, joka on koko pentuajan saanut olla rauhassa. Nyyh. Nyt on taas helpottanut huomattavasti!
Jännä ajatella, miten pentu on jo noin vanha. Juoksee ja kaikkea! Olisin toivonut, että ekat juoksut tulisivat vasta hamassa tulevaisuudessa, ja jouduin yllättymään ja pettymään näiden treenien kanssa. Nyt täytyy vain toivoa, että juoksuväli pysyy mahdollisimman pitkänä! Pentunahan se tulee pysymään vielä vaikka kuinka ja kauan ainakin tässä tilanteessa, kun muut koirat ovat sitä vanhempia.
Siitä onkin jo jonkin aikaa kun treffasimme Neelan ja Tiian kanssa lenkkeilyn merkeissä, kiersimme parisen tuntia pururadalla ja teimme vähän toko raviradalla lenkin päätteeksi. Sain olla positiivisesti yllättynyt siitä, miten kivasti Grima oli Neelan kanssa! Ajattelin, että tuohan menee ja aiheuttaa riekkuloinnillaan pikkuiselle elinikäiset traumat mutta ehei, tytöillä sujui oikein mallikkaasti ottaen huomioon koko- ja luonne-erot. Neela ei juurikaan arkaillut Griman suhteen ja hätyytteli reippaasti Grimaa kauemmas kun tajusi, että kohti juoksemalla bordercollie viilettää monta metriä poispäin. Grima osasi todella hyvin väistellä Neelaa, ei kertaakaan juossut päin ja oli kokonaisuudessaan kovin nätisti.
Jännä ajatella, miten pentu on jo noin vanha. Juoksee ja kaikkea! Olisin toivonut, että ekat juoksut tulisivat vasta hamassa tulevaisuudessa, ja jouduin yllättymään ja pettymään näiden treenien kanssa. Nyt täytyy vain toivoa, että juoksuväli pysyy mahdollisimman pitkänä! Pentunahan se tulee pysymään vielä vaikka kuinka ja kauan ainakin tässä tilanteessa, kun muut koirat ovat sitä vanhempia.
Siitä onkin jo jonkin aikaa kun treffasimme Neelan ja Tiian kanssa lenkkeilyn merkeissä, kiersimme parisen tuntia pururadalla ja teimme vähän toko raviradalla lenkin päätteeksi. Sain olla positiivisesti yllättynyt siitä, miten kivasti Grima oli Neelan kanssa! Ajattelin, että tuohan menee ja aiheuttaa riekkuloinnillaan pikkuiselle elinikäiset traumat mutta ehei, tytöillä sujui oikein mallikkaasti ottaen huomioon koko- ja luonne-erot. Neela ei juurikaan arkaillut Griman suhteen ja hätyytteli reippaasti Grimaa kauemmas kun tajusi, että kohti juoksemalla bordercollie viilettää monta metriä poispäin. Grima osasi todella hyvin väistellä Neelaa, ei kertaakaan juossut päin ja oli kokonaisuudessaan kovin nätisti.
Tiia sai myös minun sahakamerani itselleen ja samalla kunnian ottaa Grimasta rakennekuvan. Kiitos! Haha, onhan se vähän... tuommoinen. Naamaltaan sievä, pitkula, takaa kapea (minten minulle keskittyvät näm pihtikinttuiset koirat? Ponzo on samalla lailla rakaa kapea ja samaten minulla itselläni on sisäänpäinkääntyvät polvet hyäh tämä on joku estämätön piirre) ja rimpula. Miellyttää omaa silmää ainakin toistaiseksi vallitsevan siroutensa takia, ja minun puolestani karvamääräkin saisi pysyä tässä nykyisessään - sitä on juuri sopivasti!
Minun tekee jälleen mieli vaihtaa ulkoasua, joten ehkäpä teen sen seuraavan kerran kun minulla on aikaa. Ensi viikolla alkaa koeviikko ja huh, saa nähdä mitä kaikesta taas tulee. Ehkä joku ilta on aikaa tehdä muutakin kuin lenkkeillä ja tuijotella tekstiä...
Vau, siskon raamit on niin upeat tuossa seisotuskuvassa <3 ja mikä ilme <3
VastaaPoista