Kuusi kuukautta, yksitoista kiloa ja kahdeksansataa grammaa, neljäkymmentä kuusi senttimetriä.
Siinä minun vauvani, pieni koiralapseni. Se ei ehkä näytä enää tältä:
Se ei enää mahdu syliinkään samalla lailla, mutta aina saa yrittää:
Grima tulee olemaan vielä ties miten kauan pentu, tai ainakin se pysyttelee pennun tasolla (?), mutta koska tämä puolivuotisuuden päivä tuntuu suurelta askeleelta iän kannalta, täytyy sille omistaa kokonainen postaus ja hämmästellä suureen ääneen, mitä pikkutupsukalle onkaan tapahtunut. Puolivuotispäivä on vain kerran koiran elämässä. Tästä on enää toinen samanmoinen, ja se on jo vuoden. Mitä? No ei onneksi aivan vielä. Epäilen suuresti sen kokoa - voiko se muka olla noin korkea jo? Se näyttää niin pikkuriikkiseltä. Jos lyijykynämittailuni kuitenkin ovat todenmukaisia, maxiraja on ylitetty jo hetki sitten. Äää apua.
Voitko tehdä bannerin blogiini? Vasttaatko säpöön: ritakoira@hotmail.com :)
VastaaPoistaGrima on kyllä hurjan kaunis puolivuotias ja ihanan tumma väritykseltään! :)
VastaaPoistaHeh, te muuten muistutatte minua ja Mistiä siinä mielessä, että mäkin sain ekan bordertollikkani lukion ekalla, juurikin maaliskuun 10.päivä, kuten muistaakseni sinäkin. Grima ja Misti ovat molemmat syntyneet tammikuussa, ovat sukulaisia keskenään (Ranehan on Mistin enopuoli) ja ovat vieläpä hieman samannäköisiäkin. Grimalla on vähän samanlainen ilme ja olemus kuin Mistillä. :) Mäkin kärsin aikoinani ihan hirvittävästä koira(bortsu)kuumeesta ja sullakin taisi olla usein melko tuskaiset oltavat. ;)
Mutta onneksi sullakin on nyt ikioma bc! Hauskaa loppukesää teille!
Ihanan taitava Grima ja hänen taitava ohjaajansa <3
VastaaPoista