Pieni postaustauko jälleen, mutta nyt minulla on päteviä syitä selitelläkseni sitä. Muu perhe lähti viikoksi Kreikan lämpöön kunnon äkkölähdöllä (tilasivat matkan kaksi viikkoa sitten, 15min harkinta-ajalla perjantai-iltana ja lento lähti lauantaiaamuna seitsemän aikaan) ottaen mukaansa kameran, joten kituuttelin viikon yksikseni koirien kanssa ja mökkihöperöidyin. Ilmatkin olivat kivat, joten ikävä Canonia kohtaan oli kova, varmaan ensimmäistä kertaa koskaan olisin oikeasti halunnut sen luokseni viettämään aikaa kanssani. Ei siinä mitään, lenkkeilin ja nukuin pääasiassa. Oli ihan kiva olla noinkin pitkä aika yksikseen, mukavaa vaihtelua.
Perjantaina kävimme Griman kanssa aksaamassa puolen tunnin verran aivan kaksistaan, oli mahdottoman kuuma, mutta aika tuntui silti hyvin riittävän treenailuun ja huilimiseen. Otimme putken ja kahden hypyn kanssa erilaisia takaakierto-, valssaus- ja välistävetoharjoituksia ja ai vitsit miten tuo pieni oli pätevänä! Otettiin aluksi lelun kanssa, mutta vauhdin ja motivaation ollessa kohdillaan intoa oli liikaa, ja tiukan kurvin sijasta Grima paineli päin esteen siivekettä. Siirryttiin nameihin, ja johan alkoi luistaa! Neiti jaksoi keskittyä hyvin ja oppi nopeasti katsomaan, minne ohjasin ja vaikka se vauhti tippuikin, sain olla kovin tyytyväinen. Toisena juttuna treenattiin kontaktia ja Grima innostui juoksemaan koko babypuomin oma-aloitteisesti. Täytyy taas parin viikon sisään varata aksa, jos vaikka joku aamu tai ilta irtoaisi vähän aikaa sille.
Eilen olivatkin vikat tokotreenit ennen heinäkuun taukoa - elokuussa jatketaan ryhmän kanssa. Oli niin kuuma, että mitään kummempaa ei tehty, kokeiltiin vähän liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, joita meidän pitääkin alkaa treenaamaan. Äiti pääsi taas käyttämään kameraa ja ottamaan Grimasta 5kk poseerauskuvan, ja kyllä tuo taitaa alkaa ymmärtämään seisomisen ideaa, eikä ole edes niin suurissa määrin notkoselkälahna seisomista koettaessa! Hiljaa hyvä tulee, ehkä me elokuuhun mennessä ollaan edes jossakin kehäkunnossa. Pitäisi myös aloittaa raviharjoitukset, mutta jotenkin en osaa inspiroitua niistä.. eikö se ole vähän turhaa? Ei tietenkään sen osalta, jos haluaa näytelmissä esiintyä, mitä ainakin jonkin verran tulemme tekemään mutta ääh, en oikein tiedä. Tai sitten kyse on siitä, etten osaa opettaa ja miten tuommoista ravaamista muka pitäisi opettaa kun koira sen jo osaa luonnostaan... Olen ristiriitatilanteessa. Mutta jotta emme aivan pelleile kehässä, täytyy käydä ostamassa se näyttelyremmi ja käydä juoksentelemassa jossain kentällä heinäkuun aikana. Abbyn kanssa emme juurikaan treenanneet (muutamia kertoja mutta sehän oli kovin pätevä näyttelyfifi!), terriereistä puhumattakaan.
i won't suffer, be broken, get tired, or wasted
surrender to nothing, or give up what i
started and stopped it, from end to beginning
a new day is coming, and i am finally free
Ai miten pätevää! (Ja huomatkaa toki hihna, jolla yritän kampata Griman alimmassa kuvassa. ;)) Jos se ei tuota namia ihan hullunlailla mussuta niin eipä se ainakaan minua seisotustilanteessa sen pahemmin häiritse. Ehkä sekin pian unohtuu! Suurimman osan ajasta meillä kuitenkin näytetään tältä:
Ja tältä (huomatkaa luovuuteni näitä kuvia ottaessa...):
Minä olen myös saanut jotakin aikaiseksi, sillä aloitin työt maanantaina ja tämä on ihan ensimmäinen "oikea" kosketukseni työelämään! Kolme viikkoa koirien raakaravintoa myyvässä pikkuputiikissa Ressunpuodissa, en valita ollenkaan. Olen raapinut jäisiä pakkasia, purkanut aggressiota jäisten kanansiipien ja -kaulojen irrottamiseen (huh hah haba käyttöön!), pilkkonut hurjan määrän kurkkuja ja salaatteja ja tehnyt niistä kasvismössöä, pakannut lihoja, käyttänyt kassaa ja kaikkea mukavaa. Yritän olla ottamatta stressiä asiakkaista, vaikken osaakaan heitä neuvoa ja joudun selittelemään jotakin hauskaa. Liikkeessä miinus on se, että siellä on järjettömän kuuma ja eipä tänäänkään kamalassa helteessä asiakkaita juuri käynyt. Jäisten lihojen roudaaminen kotiin on varmasti epäkannattavaa tällaisella säällä. Kuten kotoa tai veden äärestä poistuminen muutenkin, huh.
Ainiin ja kiitos kaikille 60 lukijalle. Olette tärkeitä ♥
0 kommenttia:
Lähetä kommentti