7. toukokuuta 2013

#72 there's nothing in the air tonight


Onpa epäonnistunut olo nyt. Oikeastaan lähes luovuttajaolo. Makaan ensi kertaa lukioaikana kotona, Olen pyristellyt vuoden läpi vain flunssilla (rajummilla ja helpommilla), ja pikkukuumeesta huolimatta olen aina suunnannut kouluun hyvillä mielin, riutunut tunnit ja yrittänyt olla tukehtumatta kurkkukipuun apunani kasa kurkkukarkkeja. Olen välttänyt muun perheen sairastamat mahataudit ja kuumeet - minä jolla on niin surkea vastustuskyky että olen yleensä se joka tartunnan saatuaan makaa viikon liikkumatta vällyjen sisällä. Ja nyt aamulla kuumetta oli 37,8 enkä jaksanut nousta sängystä. Makasin koko eilisen illan mutten siltikään jaksanut lähteä tänään kouluun. Ja ai että pännii! En tajua, mistä tämä nyt tuli näin yllättäen kun kellään muulla ei ole ollut mitään enkä edes mielestäni ole vilustuttanut itseäni - päinvastoin on ollut ihana lenkkeillä ja olla pihalla kun ei ole ollenkaan palellut! Joten ää. 

Meillä olisi tänään illemmalla ensi kertaa tokotreenit, huom! ensimmäiset tokotreenit minulle koko elinaikanani! Yritän nyt pysyä jalkeilla ja puin jopa normivaatteet päälle, napsin särkylääkettä naamaan ja uskon lujasti, että jaksan illalla lähteä treeneihin ja niin ikään huomenna kouluun. Ei ole koskaan kyrsinyt näin pahasti se, etten pääse kouluun ja kyrsii vielä enemmän, jos olo huononee enkä jaksa lähteä treenihin. Koska tätä on odotettu. Se kuusi vuotta. Minkähän takia en rohkeasti Ponzon pentuaikoina tunkenut tokoryhmään koirakoulun jälkeen? Hm.

Mutta nythän minulla on aikaa päivitellä blogia! Hieman myöhässä muutama kuva 15-viikkoisesta Grimasta. Painoa neidillä oli tuolloin 8,2kg ja korkeutta noin 39cm. Jännä ajatella, että tämä kasvaa ehkä enää sen kymmenen senttiä! Paino sensijaan kaksinkertaistuu. Kyllä se aika iso pötkylä jo on, siinä määrin hauskan mallinen ettei sylissä roikottaminen ole enää niin helppoa ja terriereistä on menty ohi jo aikapäivää sitten. Kun nostelee nyt läski-Ponzoa niin ai miten se tuntuu niin pieneltä ja kevyeltä. Tai sitten habani on kasvanut. ;) Puhumattakaan pikkuisesta Almasta.

are we close enough?
there is something i must confide
i think we've lost our touch
there's no sparkle in those eyes

what an awful mess i've made
there's nothing left to save











Kuten näkyy, seisominen ei ole mitään priimaa vielä, tässähän seisottajana sitäpaitsi toimii äiti. Maastokin on epätasainen, jonka takia lapsi näyttää takakorkealta ja tässä se pönöttää mainion terhakkaana nokka pystyssä, kun paremmalta näyttäisi pieni eteenpäin venyttäminen... Paikallaolo kun on niin vaikea asia vielä, ettei tämä seisominen onnistu. Harvinaista kyllä sain räpättyä kuvan, jossa ei näy yhtään ihmistä missään kohtaa. :D Onneksi meillä ei ole mikään kiire! Treenaillaan näitä näyttelypuudelointihommia ihan pikkuhiljaa. Tosin olisihan se kiva, jos oppisimme seisomaan ja seisottamaan elokuuhun mennessä, jolloin ajattelin tuon ilmoittaa Heinola KR:ään pentuloimaan. Taitaa olla sitten meidän ensiesiintymisemme, en usko että kiikutan tuota minnekään pikkupentuluokkiin ennen tuota. Se on niin hankalaa kun itsellä ei ole autoa, bussi on kallis eikä täällä päin oikein asu ketään innokasta kuskia ja omat vanhemmat eivät ole innostuneita ajatuksesta, että ensin maksetaan näyttelymaksu ja bensat ja sitten vielä lähdetään koko päiväksi lietsuun eikä siitä pentuarvostelusta loppujen lopuksi ole edes mitään hyötyä. Eipä minullakaan suurta hinkua ole kehäkettuilemaan vielä tässä vaiheessa.

Jos palataan ajassa taaksepäin, vappuun, niin voin ilokseni kertoa, että vietin sen ensi kertaa muualla kuin kotona! Ajoimme muutaman kaverin kanssa skoottereilla Lusiin ja siellä treffasimme pienellä porukalla. Grillattiin, syötiin ja oltiin vain ja siinä menikin mukavasti koko päivä. Tiialla - jonka luona majailimme - on sekarotuinen uroskoira Piku, jota innostuin kuvailemaan. Ja ai miten ihanat pellot siinä talon ympärillä olikaan! Oli yhtä nautintoa maata heinässä ja räpsiä kuvia, jotka onnistuivat. Piku on sitäpaitsi oikein kaunis tapaus, rakastuin sen sielukkaisiin silmiin. Tuitui vain. Ja tuo koiran roikottama retale ei suuresta yhdennäköisyydestä huolimatta ole jänis vaan pallo.



Sunnuntaina piipahdettiin turisteina Cittarin mätsäreissä, joissa vierähtikin jonkin aikaa (pari tuntia? en edes tiedä). Matkaseurana meillä Griman kanssa olivat Niina ja Popi, ja paikan päällä tavattiin myös tuttuja eli Tiia ja Neela. Lisäksi nähtiin ekaa kertaa ihastuttavaa bortsuneitiä Mindiä (Eventually Euphoria), jonka omistajaa olenkin metsästellyt ja yllättävän helpostihan tuo löytyi Facebookin kautta. Ja ai että, miten hurmaavanoloinen neiti ja meillä omistajillakin on vain vuosi ikäeroa. 

Paikallaolo sujui yllättävän hyvin, alussa Grima tahtoi lähteä mukaan haukkumaan muiden koirien mukana, mutta rauhoittui sitten kivasti kun tajusi, että haukkuminen on rumaa eivätkä ne toiset koirat sieltä katoa. Hienosti onnistui sivuttetulo ja imutteluseuruu kehänlaidalla. Popin ja Niinan luota lähteminen oli neidistä ehkä kamalin juttu, sillä kun Popi alkoi huutaa niin Grimakin alkoi huutaa. Ja ai kamala sitä meteliä mikä tuosta koirasta lähti - taisi ihan innostua Cittarin katoksessa kaikuvasta äänestään. Omistajaa hävetti kiljuva koira, joka ei itsekään tainnut ymmärtää omaa reagoimistaan. Voi pöljää! Onneksi huuto ei jatkunut, kun rullailtiin takaisin kavereiden luokse tai vastaavasti kun nappasin neidin syliini ja kiikutin kauemmas. Huh. 15. päivä Myllyojalla järjestetään myös jonkinmoinen Match Show, ja sinnekin olisi tarkoitus lähteä turistiksi. Kylläpä Heinolassa nyt on toimintaa! 

6 kommenttia:

  1. Voi pikkusta :) miten olet sitonut Griman korvat pienenä, lopputulos on hyvännäköinen! Joku sellainen palikkaversio eli rautalangasta väännetty ohje olisi super :D
    Nimimerkillä pikku bc kotona

    VastaaPoista
  2. Neiti on nätti kuin nappi <3

    VastaaPoista
  3. Grima kiittelee :)

    Grimalla on suhteellisen kevyet korvat ja olemmekin niiden kanssa päässeet helpolla. Kasvattajan luona laitettiin taitoskohdista villalanka maitoliimalla kiinni niin, että se pitelee korvia ja estää niiden alas valahtamisen. Esimerkiksi tässä kuvassa: http://riemunkiljahduksia.kuvat.fi/kuvat/Amazeme%20Strong%20Faith/2013/Maaliskuu/13.03./IMG_2645.JPG/_full.jpg näkyy tuo viritelmä. Olen kyllä itsekin kovin mielissäni noista korvista ja ilmeestä!

    VastaaPoista
  4. Meinasin itsekin just tulla noita korvia kommentoimaan! Katoin jo pienenä että Griman korvat näytti tosi kevyeltä ja vähän ihmettelinkin, että miksi ne liimattiin aluksi. Mutta oikein hyvältä näyttää! :) Grimalla on hauskan terhakka ilme, mutta samalla jotenkin lempeä, tosi söpö. Lovalla on myös kevyet korvat, joista toinen nousikin hetkeksi pystyyn joskus 13-14 viikkoisena. Siitä alkoikin sitten alas liimailu. :D

    VastaaPoista
  5. Milloin bc:llä alkaa erottua millaiset korvat on tulossa ja milloin niihin pitäisi alkaa puuttua jos on puuttuakseen? Oman pentuni emällä on pystyt mutta isällä taas ennemmin matalalla olevat eli pentujen korvat voivat olla mitä vain näiden väliltä :D

    VastaaPoista
  6. Joo Jonna, laitettiin ihan vain siksi, että nähtiin miten ne tulee laittaa jos nyt sattuu tarve tulemaan. :)

    Anonyymi, aika aikaisessa vaiheessa pennulta näkee, jos ne korvat ovat pystyynpäin nousemassa, ja jos niitä alaspäin saada, niin silloin varmasti täytyy pelata painojen kanssa tai onhan niitä kaikenlaisia viritelmiä, mielikuvitus on rajana. :D Vastaavasti raskaampien korvien liimailu kannattaa aloittaa heti kun lapsi tulee kotiin - korvathan ovat pennulla vielä pehmeät ja "kovettuvat" iän myötä. Luulen, että jos pennun korvat saa nätisti pysymään taitoksella, ne pysyvät suunnilleen niissä asemissa koko koiran loppuelämän.
    En oikein osaa sanoa, missä on se "kevyen ja raskaan" korvan raja, mutta varmasti kasvattajakin osaa kertoa, jos pennulla on raskaat korvat tai vastaavasti kevyemmät. Tuttavabortsullani Abbylla veti pienestä asti korvat pystyyn, ja ne ovat niin vahvasti sinne pyrkivät että ei niitä alhaalla olisi saanut pysymään. Ja pystyissä korvissahan ei ole mitään vikaa. :) Raskaissa on se ongelma, että jos näyttelyihin mielii niin niistä sakotetaan.

    VastaaPoista