#70 but what goes up has got to fall

Lauantai jatkui kuin jatkuikin ihanan aurinkoisena, ja kävimme tosiaan Tiian ja Neela-kleinin kanssa lenkillä kokoonpanolla he plus minä ja Grima. Tytöt tulivat oikein kivasti toimeen keskenään: Grima yritti leikittää Neelaa ja härnäsi sitä jonkin verran ja sai vastauksena hieman nyrpeitä katseita ja ponnekkaita torjumisyrityksiä. Mutta pikkuneitiä eivät nämä juurikaan lannistaneet, kovin mielellään se olisi leikkinyt Neelan kanssa kunnolla! Pääasia on kuitenkin se, että nuo viihtyvät keskenään! En usko, että Grimasta löytyy kovin hyvää leikkikaveria pienemmille koirille sen ollessa täysikokoinen, sen verran rämäpään vikaa tuosta löytyy... Abby-bortsuhan on sellainen, että se osaa olla varovainen ja osaa leikkiä myös pienempien kanssa. Täytyisi saada lisää pikkukavereita niin tuo Räyhä-Grima oppisi olemaan! Tällä viikolla toivottavasti saadaan koulukaverini Niinan kanssa suunniteltua jokin päivä, jolloin tuo pääsee tutustumaan Popi-cottoniin.

one minute you're on top, the next you're not, watch it drop

making your heart stop just before you hit the floor

one minute you're on top, next you're not, missed your shot

making you're heart stop

you think you've won and then it's all gone

Mutta nyt tuhoton määrä kuvia, koska aurinko. Ja hellanlettas kun neiti on taas niin söpön näköinen. :D

Sunnuntainakin oli aivan ihana ilma, aurinkoa aurinkoa ja pääni nauttii. Vuokrasin meitille aksakentän puoleksi tunniksi lauantai-iltana ja puoli yhdeksi sitten kiiruhdettiin sinne Griman ja Ponzon kanssa. Griman kanssa otettiin vain putkea muutaman kerran ja heti ensimmäisen läpimenon jälkeen homma oli kuin vettä vaan ja taisihan se vähän piipatakin kärsimättömyydestä, kun äiti piteli kiinni putken toisessa päässä sen aikaa, että ehdin itse toisella puolelle kutsumaan. Otettiin myös muutama kerta niin, että lähdin tytön kanssa samaan aikaan ja oikein hyvin näytti toimivan!

Ponzon kanssa otin pari kertaa rataa sellaisella huuhaa-meiningillä ja olihan tuossa ihanasti vauhtia niin, että kyllä siellä sai ihan kunnolla juosta! Itse vain töpeksin kun on ollu taukoa ratailussa, mutta eipä se meitä tällaisena "kokeillaan kun keretään" -kaksikkona haittaa. Ponzo nauttii kyllä kun saa sen muutaman kerran tehdä. Olimme kyllä niin tyylikkäinä tällä kertaa, kun minulla oli oikein farkut ja Converset (voi jotka likaantuivat tietenkin hiekkaan). Tässä vakuuttava treenaaja eikun... Seuraavan kerran kun pääsen Lahteen niin käyn etsimässä itselleni juoksuhousut, sillä enhän osaa ollenkaan juoksennella colitseissa - tuntuu että kompuroin niihin koko ajan. Sitten näytän true-liikkujalta kun marnin kentällä ja tienvarressa juoksupöksyissä.

Muuta todistetta tästä kokemuksesta ei olekaan kuin Ponzon A-esteen valloistuskuva sekä pikkuneidin perusasento. Minä en yhtään osaa arvioida, että ollaanko me sivullaolossa miten oikeassa. Minusta tuo tulee ihan kivasti eikä ainakaan näytä pahasti siltä, että olisi väärässä kohdassa... Ja hakee kyllä suurimmaksi osaksi sivun ihan suoraan! Täytyy varoa, etten ala ottamaan tuota väärin missään vaiheessa.

Yksi asia, jota tietenkin täytyy hehkuttaa, on kevät. Kuinka nopeasti lumi onkaan sulanut! Lumikasapihamme on sulanut niin, että valkoista on aivan pikkuiset alueet etu- ja takapihalla, takametsä on kokonaan sulanut ja joka paikassa on kuivaa! Tuolla on ilo kävellä ja juuri äsken sisko tuosta huudahti, että 20 astetta näyttää lämpömittari. Huhuh! Siellä tosin tuulee kylmästi mutta aurinko! Ja tähän paljon sydämiä. Kärpäset, ampparit, yöperhoset, nokkos- ja sitruunaperhoset, sinivuokot, naurulokit, joutsenet mullasta puskevat kevätkukat, linnunlaulu aamuisin ja päivisin ja iltaisin ja öisin, orava ikkunalaudalla - varmat kevään merkit!