#41 what if there was no time

what if there was no light?
nothing wrong, nothing right
what if there was no time
and no reason or rhyme?

Abbysta kuvia jokunen päivä sitten. Eilen käytiin lenkillä Tiian ja kleinspitz Neelan kanssa, ja tytöillä tuntui menevän ihan kivasti; Neela ei kamalasti aristellut eikä Abby ollut kovinkaan lähellä syödä pientä. Odottelen nyt viikonloppuna soittoa Abbyn omistajalta, että josko sovittaisiin säännölliset lenkitysajat, niin pääsisin taas kunnolla ottamaan tuntumaa koiraan. Kyllä siitä pienen tokoeläimen voisi saada, täytyy vain ensin keksiä se paras tarpeeksi vahva houkutin. Neitihän on jo 10kk ikäinen eikä osaa oikein mitään - tämä kesätauko on kyllä selkeästi rajoittanut koulutusta paljolti.

what if you should decide

that you don't want me there by your side

that you don't want me there in your life?

'

what if i got it wrong?
and no poem or song
could put right what i got wrong
or make you feel i belong

Ennen koulujen alkua kävin ikuistamassa huonolla laadulla kaverini Niinan cottonpentu Popin (ja pari kuvaa sain myös japaninpystykorva Pontsosta). Popi on oikein suloinen tapaus, eikä miltään puupäältäkään vaikuta, vaikka onhan se rodultaan ja luonnoltaan aika lailla aivan eri sarjaa, mistä itse pidän. Hui sitä karvan määrää! Mutta ehkäpä siitä kasvaa kiva näyttelykoira. Ja kun kasvattaja on saanut koiran pennutettua (käsittääkseni näin tulee käymään jos herra pärjää näyttelyissä), jatkaa Popi agilitylinjalla. Näin Niina lupasi ja toivottavasti pitää lupauksensa! Hieno agilapsi siitä kasvaa.

what if you should decide
that you don't want me there by your side
that you don't want me there in your life?

 

ooh, that's right
let's take a breath, jump over the side
ooh, that's right
how can you know it if you don't even try?
ooh, that's right

Muutama räpsy Heinola KR:stä, jossa käväisimme viime sunnuntaina Lauran kanssa. Katseltiin bortsut (10 paikalla), kierreltiin vähän ympäriinsä ja jumiuduttiin sitten kehälle, jossa pyörähtivät grontut ja parin muun rodun jälkeen Junior Handler -kisat. Satoi tietenkin - heinolalaiseen tapaan - aika mukavasti vettä, ja meillä oli vain yksi rikkinäinen sateenvarjo sekä kertakäyttösadetakki, joka sitten kieri hiekkakentän kurassa, kastui ja muuttui käyttökelvottomaksi. Taisi olla sateenvarjollekin viimeinen käyttökerta. Hulvattoman hauskaa meillä kyllä oli, ja jottei aivan normaaleja oltaisi niin vastapainoksi sitten epänormaalia epämääräistelyä liittyen lauantaiseen show'hun. En tiedä pistivätkö muut paikallaolijat merkille turhan tiuhaan kiroilun, oudot huudahdukset, räkätykset ja handlereiden ilmeiden matkimiset, käsillä huitomiset, kehänkin puolelle eksyneen sateenvarjon tai jotain muuta omasta mielestäni mahdollisesti kummallista, jota me kaksi kurassa päällekkäin makaavaa lasta sähläsimme. Voi hiekkaan hautautunutta kameralaukku-raukkaani...

every step that you take

could be your biggest mistake

 it could bend or it could break

but that's the risk that you take

Laura sylan Heinola(n sillat) ♥

what if you should decide

that you don't want me there in your life

that you don't want me there by your side?

Viikko on mennyt suht nopeasti. Lukio on ihan okei paikka, siellä on vain fiksuja ihmisiä, ja minulla ei ollenkaan yksinäisiä tunteja, sillä aina on joku vanha kaveri samalla kurssilla, ja näin taitaa olla koko ekan vuoden ajan. Hyvä minulle, kun olen tällainen epäsosiaalinen urpo. Ainoa mikä on hieman hämärissä vielä, on tuntien alkamisaika ja se, milloin täytyy mennä ruokailuun. Mutta pikkuhiljaa sitä kai oppii, että tunti alkaa yleensä 25 tai 20 tai 10 tai 5 vailla tasan tai sitten 20 yli, hmph. Ja ilman ruokaahan pärjää hyvin. 

Minulla on ihan kamalan surkea olo. Ehkä se osittain johtuu siitä, että palelen ja kurkku on ihan helvetillisen kipeä ja muutenkin tuntuu ihan siltä, että aamulla herään pää tukossa. Osittain se johtuu siitä, että tyhmät Ahmat seuraavat joka ikiseen paikkaan. Ja minua väsyttää roikottaa niitä itsessäni. Mutta ei oikein ole mitään keinoa päästä niistä eroon. En tiedä, milloin tulee stoppi tälle itsehillinnälle. En tiedä, milloin käy niin, että todella haistatan suureen ääneen pitkät muiden ongelmille ja avaudun itsestäni. Voisin tehdä sen nyt, mutta ei minulla ole kavereita, jotka osaisivat ymmärtää. Tuntuu vain siltä, että ei ole järkeä puhua itsestään mitään tai tulee epämääräistä sontaa niskaan. Ja miksi minä noille mitään tahtoisin kertoa ennen kuin jotain tapahtuu oikeasti. Ja miksi kertoisin sittenkään, kun on helpompikin tapa selvittää kaikki asiat yhdellä kertaa? Tahdon puida itselleni, että ei, tämän ei ole tarkoitus mennä näin. Mutta kun meiltä loppuu aika. Ja alan olla jo turhan varma siitä, että luovutan. En tietenkään vielä, mutta sitten kun lopulta näen, ettei mitään ole tehtävissä.

ooh, that's right

let's take a breath, jump over the side

ooh, that's right

how can you know it when you don't even try?

ooh, that's right

ooh, that's right

let's take a breath, jump over the side

ooh, that's right

you know that darkness always turns into light

ooh, that's right

Voi miten tahtoisinkaan uskoa viimeisen säkeen. Mutta en enää osaa.