12. heinäkuuta 2012

#35 right now you seem so far away

Mikäs tässä taas pitkästä aikaa kirjoitellessa. Kesäloma ei ota antaakseen mitään kummempaa, en saa mitään aikaan, vaikk yritän ja kulutan aikaa puoleenpäivään asti nukkuen. Jonkin sortin nukahtamisvaikeus on tämän hetken ongelma, kun kömmin sänkyyn yleensä kahdentoista jälkeen (ellen ajaudu koneelle, jota olen onnistunut välttämään paria kertaa lukuunottamatta), nukahdan ehkä kahdelta ja herään jonkun ajan - yleensä 30-60min - päästä itkemään. Saan itseni rauhoiteltua kun vaihdan levyä, mutta siltikin saan usein unen vasta neljän aikaan. Päässä vain pyörii liikaa kaikkea. 

Ei ole enää päivää, jolloin jaksan olla jatkuvasti iloinen ja normaali. Etenkin aamut ovat vaikeita, samoin illat kun jään yksin. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, minulla saattaa olla todella hauskaa siskon kanssa, ja muutaman minuutin päästä romahdan. Päällimmäisenä ahdistaa aina se sama pentukuume. Seuraavasta kymmenestä kuukaudesta tulee taas elämäni vaikeimmat, kun maailmaan toivottavasti putkahtaa kaksi aivan uskomattoman täydellistä pentuetta upeista vanhemmista. Kaksi. Superin pennuista selviäminen oli helppoa, sillä en ole koskaan ajatellut, että minulla olisi mahdollisuuksia pentuun siitä koirasta. Enkä ajattele, että minulla olisi sen kummemmin mahdollisuuksia näidenkään pentueiden kanssa, mutta toivo ei jätä rauhaan. Perjaatteessahan minulla ei ole yhtään epärealistista, etteikö meille voisi muuttaa pentu, mikäli vanhemmat myöntyisivät. Mikä tekee tästä vielä vaikeampaa. 

Toisekseen itseni ajattelemista ja näin pentukuumettakin on tavallaan karkottanut eräästä ihmisestä huolehtiminen ja hätäily. Toivon vain, että hänellä alkavat asiat luistaa paremmin piristävien tekijöiden myötä. Kolmantena keikkatauko. En kuitenkaan tahdo jutella tästä sen enempää, vaan säästelen itseäni uuden kirjoitusoperaation varalle. Ensimmäinen ei tuottanut tulosta, mutta ei sitä koskaan tiedä. Olen jollain ihmeellisellä tavalla yrittäjäluonne.

Mutta yksi kiva juttu meille on tapahtunut! SBCAK-foorumin kautta satuin törmäämään muuan Tiiaan, joka esitteli foorumilla itsensä ja ilmaisi kiinnostustaan bortsuja kohtaan. Jälleen jätin muutaman sydämenlyönnin väliin kun tajusin, että asumme samassa Kuopassa ja näin emme tietenkään kaukana toisistame - minun oli pakko laittaa viestiä. Viime perjantaiksi sovimme ekan yhteislenkin, joka tietenkin oli osittain todella kiusallinen, sillä ujous on kummankin pahe, mutta ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ollut. Ponzo jopa yllätti minut ottamalla muutaman leikkijuoksuaskeleen Tiian kleinspitznarttu Neelan kanssa! Neela onkin oikein suloinen ja ennenkaikkea fiksu kaveri. Aaaw!


 


Nauttikaa vinoista kuvista.. Loput kuvat Neelasta täällä. Yhteiskuvaa noista ei ainakaan tällä ensitapaamisella saanut, sillä neiti on hieman ujo ja Ponzo taas normaaliin tapaansa liian rohmu Neelan herkkujen perään (...). Ja Ponzo on lihava. Samoin Kerttu, jolle äiti kielloista huolimatta raahaa joka ikinen ilta kurkkua tai salaattia tai mitäikinä. Se tosissaan painaa paljon! Minulla on siis kaksi laihdutuskuurill joutuvaa lemmikkiä - herkut pois! Siis Kertulta. Ja herra P saa luvan opetella uimaan ja juoksentelemaan innoissaan niin, että kilot eivät ehdi kertyä. Meillähän koirat saavat 2dl nappulaa päivässä, desin aamulla ja desin illalla, mutta sitäkin pitäisi kai hieman vähentää. Mokomatkin tankkipyörylät... 

 


  

4 kommenttia:

  1. Kiva blogi sulla! Ja söpö toi koira. ;) Liityin lukijaksi, liitytkö säkin mun? :) Tässä linkki:
    www.lemmikkinimun.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Samanmielisten ihmisten löytäminen on aina yhtä mukavaa! Nätit pikkukoirat teillä molemmilla kyllä on :)

    VastaaPoista