vetäytyvät vedet
vangittunsa vierelle
jättävät hiekalle jälkensä
muistot vapaudesta
päästä irti otteesta
on helpompi luovuttaa
vielä on aikaa
kerätä palaset
ja varjoissa
jahtaa Riemu valoja
tavoittaa toiveita
etsii onnea
päästä irti hetkistä
on helpompi luovuttaa
myöhemmin on turha
yrittää palata
vangitsevat vedet
peittävät pimeällään
saamatta kiinni
säröjä varmasta
anna elämän valua
on pakko luovuttaa
päästä irti tahdosta
on helpompi unohtaa
vaeltaa valheessa
esittää rakkautta
Pitkästä aikaa eilen illalla olin sellainen olo, ettei jaksa. Matikankoe meni täysin persiilleen (minä ♥ paraabelit ym. paska), ja todennäköisesti tästä tulee se elämäni huonoin koenumero. Jossain vaiheessa täytyy tietenkin sillä kasin-ysin tytölläkin tulla stoppi, mutta miksi, oi miksi juuri tässä vaiheessa? Eihän tässä muuta tavoitellakaan kuin hyvää päättötodistusta. Heheh, oli aika eriskummallinen tunne kun matikanope ilmoittaa: "Kello on nyt 20 vaille ja 10 vaille viimeistään pitäis palauttaa" - nauran ja itken samaan aikaan. :D Puolet tehtävistä tekemättä! En tajunnut niin mitään siitä hemmetin paperista!
Olipa ainakin ihan kivat prinsessajuhlat köksässä vikoilla tunneilla.
Ilta meni itkiessä, ja lisätuskaa aiheutti se, etten saanut kyyneleitä ulos ihan heti. Onneksi Puolimieli pelastaa hädän hetkellä ja sain edes vähän tuntematonta mustaa tuskaa pois. Ja vaikka kömmin nukkumaan vasta puoli yhden aikaan, kimposin aamulla ihan itsestäni ylös ennen seitsemää.. jessus, lauantaina! Mihin onkaan maailma menossa.
Nyt pitäisi jaksaa lähteä tuonne ankeaa ulkoilmaan noiden koirien kanssa. Alma aloitti juoksunsa toissapäivänä jonka takia sitäkään ei voi laskea irti, argh. No mutta eipä ainakaan tule tunnetta, että aurinko paistaa läpi vartalosta.
Lopuksi muutama kuva Abbysta torstailta:
ps. huomenna 25 päivää ♥
0 kommenttia:
Lähetä kommentti