#19 käsken kevään ilmoille

nyt kun hiljainen on nurmi luminen

ja muisto kivinen, minä suljen silmäni

ja kiroan sen lupauksen

kun sanoin että en aio olla vihainen

vaikea hengittää, vain niin vähän jää

lämmittämään kun jatkan elämää

Noniin, otetaan uusiksi tämä järkevä blogaus -yritys. Harmi, ettei Happoradiolta löydy mitään hiihtoloma-aiheista biisiä (kuin sellaista kaipaisin, oisko ratiritiralla mitään?), onneksi on Tuhkaa hangelle loistavine lyriikoineen. Ja olisihan Lumen alle, mutta säästän sen siihen kun oikeasti tuntuu siltä, että jään lumen alle. Ei ole tuntunut vielä. En tiedä, mutta tunnen talven nykyisin enemmän omaksi vuodenajakseni, niin kauan kuin olenkin valinnut talvi vs. kesä -skabassa toisin. Talvella on oikeasti paljon kauniimpaa niiden alkuloskien ja tullako vai eikö tulla -pohdintojen jälkeen, kun on puhdasta ja raikasta. Mikään ei ole parempaa kuin pakkaspäivät, aurinko ja kirvelevä kylmä nassulla. 

mutta päivät pitenee

Keväässä ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Vaikka tuntuu aina niin masentavalta, että hetki sitten vallinnut lumiprinsessavaltakunta sulaa pois ruskeaksi loskaksi, eikä uutta paratiisia ole pitkään aikaan luvassa, iloksi se muuttuu kun luonto alkaa heräillä. Ensinnäkin se, kun aurinko lämmittää. Ei silloin, kun katolta rymisee lunta alas ja jääpuikot räystäistä sulavat pois, vaan silloin, kun vain ojanpohjat ovat valkoisia ja muuten on sitä ankeaa ruskeaa. Kun maa kuivuu ja ruskean sekamelskan seasta alkaa puskea vihreää.

Kukaan ei varmaan jaksa kuulla mitään hiirenkorvista. Itse en oikein olekaan kiinnittänyt niihin huomiota, koska koivuja ei ainakaan näissä maisemissa ole muuten kuin tuo jälkeenjäänyt rotisko tuossa etupihalla. Sen sijaan rannassa kävellessä tulee seurailtua niitä lyhyitä pikkupuita, mitä lie ovatkaan. Niihin puskee ensimmäisenä silmua! 

levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois

käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois

Eilen saatiin täälläkin (ja ilmeisesti muuallakin Suomessa!) nauttia ihanan aurinkoisesta linnunliverryskelistä, ja minäkin innostuin suht aikaseen lähtemään keskipäivällä ulos tarpomaan Cänönin kanssa. Niin ja Ponzon. Luntahan on tuolla vielä vaikka millä mitalla, eikä eilenkään tarvinnut pelätä sitä, että kohta on jo koiralla jalkapallon kokoiset lumiköntit masukarvoissa, vaan ihan kivassa muutaman asteen pakkasessa mentiin! Itse kuvauskohde ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, vaan kovasti oli kiinnostunut muusta maailmasta (joku saamarin pikkupoika koikkelehti meitin perässä ties kuinka pitkälle rantapolulla, ja hermo meinasi mennä kun ei voitu pysähtyä kuvailemaan tai oltaisiin varmaan aiheutettu peräänajo). Senpä takia kuvasaldona oli vain vaivaiset 11 kuvaa. Hehe. Että olenkin lahjakas!

kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu

niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän

kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan 

ettei tuulet löis, veis veto mennessään

Abbystä on kasvanut jo iso tyttö. Hirrrveän iso ja nätti! Perjantaina olin neidin ja tämän omistajan kanssa (+ Cänön!) koirapuistoilemassa lapinkoirapoika Jedin kanssa, ja mahdotonta menoa oli! Siinä sitten taas tapahtuman jälkeen mietittiin, että millaista olisi, jos olisi itsellään koira, jonka kanssa voisi tosissaan käydä leikkimässä muiden kanssa. Ja mietittiin myös, että mitähän sitten teen, kun koittaa huhtikuun loppu ja Abby muuttaa koko kesäksi maalle. Saas nyt nähdä. Täytyisi varmaan hankkia itselleen elämä kesäksi, kun Urpotkin alkavat sitten pidemmin taukoilla, Abby palaa vasta elokuussa ja pöh. Eihän tässä muuta elämää omisteta. Pitäisi hakea kesätöihin. Mutta kun laiskalla ei psyyke kestä edes ajattelemista.

sillä päivät pitenee

levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois

levitän tuhkaa hangelle, että uusi kasvaa vois

No mutta joopajoo. Hiihtoloma, talviloma, viikon loma, mikä sitten onkaan. Onnea niille, jotka sitä tällä viikolla saavat viettää, osanotot niille, jotka tänään joutuivat palaamaan arkeen ja odottamisen iloa niille, jotka sen vasta ensi viikolla aloittavat. Näillä näkymin näyttää siltä, että meikälapsi matkaa torstaina Ouluun bussilla ja sitten saa blogikin ehkä jotain kivaa kuvasisältöä ja kerrontapätkää mikäli onnistun matkassani. 

levitän tuhkaa hangelle

käsken kevään ilmoille

38 päivää. Kyllä kelpaa odotella!