♫ Tästä tulee jälleen kuvientäyteinen postaus, kun aurinko senkuin paistaa ja tänään tunsin ikävänpiston sydämessäni, sillä en ole pitkään aikaan ottanut runkoni kaveriksi tuota Tamron-sahaa! Lähdin siis tyytyväisenä ensin Abbyn kanssa lenkille ja heti sen jälkeen otin Ponzon ja Griman sahailukäsittelyyn. Mutta tuohan mokoma yllätti ja sain ehkä elämäni ensimmäiset hyvin onnistuneet kuvat liikkeestä, oh! Kumartelen nyt hetken aikaa tuolle putkelle, oli se taas vaihteeksi kiva kuvailla pidemmällä zoomilla, olen ihan kotona sen kanssa.
Griman kanssa ollaan hiljakseen treenailtu suunnilleen samoja asioita, otettu sivulletulo kunnolla käsittelyyn ja huvin vuoksi kokeiltu kierimistä nyt kun tuo vielä tykkää pyöriskellä pitkin lattioita. :D Lenkkeilty ollaan kolme-neljä kertaa päivässä niin, että aamulla ja illalla käydään vain kokeilemassa tarpeidentekoa tässä lähettyvillä ja päivällä ja iltapäivällä sitten kierretään vähän pidemmin ja itse tykkään käydä tuossa lähimetsässä, kun siellä on kiva polku jolla voi pitää irti. Olen aina ihan hymy korvissa kun pentu pyyhältää ensimmäisestä tänne-käskystä luokse (...tai viimeistään toisesta!!) ja jos ollaan ihan kaksistaan ni pysyy kivasti lähellä, jos jää jälkeen niin sieltä tullaan tuhatta ja sataa juosten takaisin lähelle.
Minulla onkin koeviikko päällä, mutta lukeminen ei jostain syystä tahdo onnistua kun päässä on taas niin paljon kaikkea että en vain pysty keskittymään mihinkään. Mutta ehkä se tästä jossain vaiheessa. Jäljellä on enää uskonto ja yhteiskuntaoppi, joten senkin puolesta annan itseni huilahtaa sillä nuo aineet nyt ovat aika kaukana siitä mitkä kiinnostavat tai mitä tarvitsen jatko-opintoja ajatellen. Ensi viikolla alkaakin viimeinen jakso ennen kesälomaa enkä voi käsittää, että sitten ensimmäinen vuosi on jo käyty. Huih.
Huomatkaa epäluuloinen katse ja kuvan vasen laita...
with the weight of the world upon me i can't hold my head up high
so if you see me on the street turn away or walk on by
Ja viimeiseksi meidän ensimmäinen oikeasti onnistunut poseerauskuva, joka on kyllä ihan vahinko-otos ja viimeinen, jonka isä sai napattua ennen kuin lopetettiin. Siellä oli kyllä muitakin hyviä asentoja, mutta rajaus oli osunut niin, että koiralta ei näkynyt takajalkoja ollenkaan... Harmittavaa, kun en itse voi samaan aikaan seisottaa ja olla kameran takana!
Grima 11 viikkoa, 5,7kg ja 33cm. Olenko sokea vai onko se oikeasti noin pätevän näköinen?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti