10. maaliskuuta 2013

#61 i'll find you and pull you out alive

 Hiihtoloman loppu sujui mukavasti, kun Laura saapui turvallisesti meille Oulusta ja vietimme oikein hauskan ja välillä einiinhauskan, toiminnantäyteisen viikonlopun. Torstaina vain kotiuduttiin, katsottiin leffa ja illemmalla Hurtsin Live in Berlin -keikka (= itsemurha). Perjantaina sitten hilpaistiin Lahteen ja lauantaina käytiin Abbyn kanssa lenkkeilemässä. Harmillisesti sää vaihtui ihanan aurinkoisesta täyspilveen juuri siinä kahden maissa kun tuon bortsupenskan haimme, mutta siitä huolimatta sain edes jonkinlaisia kuvia otettua - oikeastaan nuo ovat muihin ottamiini verrattuna jopa keskivertoa parempia, mikä lie tarkennusinnostus tuolle obiskalle tuolloin iski. 

until your heartbeat hurts no more, until you feel no pain at all
don't let go till i reach for you, they say the best way out is through

Loput kuvat Abbysta löytyvät täältä. Sunnuntaina olikin sitten jännä päivä, kun käväisimme Ässiä moikkaamassa Laukaalla. Isä kun lähti kuskiksi, kyytiongelmastressiäkään ei muodostunut ja olimme jopa ajoissa paikalla (emme eksyneet hiihtoladulle tällä kerralla). Paikan päällä tuli nähtyä myös lasten komeaa isäukkoa Ranea. Oma kuvasaldoni jäi hieman piskuriikkiseksi huonon valon takia, ja suuri kiitos kuuluukin Lauralle, joka sai muutaman ihanan kuvan otettua! Minun aivoni eivät enää osaa ajatella mitään suloisempaa kuin tämä nimenomainen napero. Kaikki kuvat täällä ja omaottamani täällä

the rope is long, there's no turning back
but the rope is strong, so never look back

Viikko on hurahtanut hurjaa vauhtia ihan koulunkin parissa ollen varsin sekava ja hmm. Perjantaina ilmestyi rakkaan Hurtsin toinen albumi Exile ja sen kanssa on nyt tuskasteltu etenkin tämän yön aikana, kun viimein pääsen kunnolla kuuntelemaan. Tulen ehkä selittämään tästä ja biiseistä pitkän aikaa, älkää välittäkö. Ensimmäisen postausbiisin kunnian saa tämän postauksen myötä The Rope. Tämän ilmestyminen tarkoittaa, että tukehdutan pääni ja ainakin aikaisemmin illalla tuntui - kuten arvasin - siltä, etten pysty käsittelemään yhtään mitään muuta kuin musiikkia moneen tuntiin. Mutta pystyinpäs nyt muutamassa tunnissa käsittelemään kuvia! Minulle kävi sellainen ihan juttu, että ulkoinen kiintolevy hajosi tuntemattomasta syystä ja sitä ei saa korjattua, joten sinne menivät kaikki kuvat, ulkoasupohjat, videot, tekstit ja kaikki, melkein koko elämä. Eniten varmasti tällä hetkellä harmittaa yksi hyvin aloitettu kirjoitusurakka - ei siitä koskaan mitään olisi tullut kun en jaksa kirjoittaa, mutta se oli todella nerokas juoneltaan ja loppuun suunniteltu. Ja toisena tämä blogiulkoasu, josta joudun aivan muutaman päivän sisään väkertämään uudelleen sen muokattavan version, jotta saan Griman kuvaa vaihdettua. Griman. Aw. 

when you're climbing, crying
reaching for the open sky
i'll find you and pull you out alive

Huomenna EIKUN TÄNÄÄN on päivä, jolloin kaikki muuttuu. LahjaGrima saapuu Heinolaan huomenna iltasella, ja koska eilinen ja nyt tämä yö ovat menneet täysin puolihorroksessa kuulokkeet korvilla niin aamulla joudun kimpoamaan aikaisin ylös ja tekemään kaiken mitä en ole ehtinyt. Ihan aivojani selvitelläkseni listaan, että ainakin lattioiden luuttuaminen, marsuhäkin siivous, sähköjohtojen järkevämpi asettelu, häkinalushyllykön tyhjentäminen kokonaan (minne ihmeeseen tungen kaikki koulukirjat ja levyt ja Kertun asiat ja...?) ja matottoman lattian tervehtiminen ovat näitä rästihommia. Ja sitten on järkyttävä kasa läksyjä, jotka ovat maanantaille ja joita en ehti enää illalla tekemään. Ja joihin en tänään kyennyt. Katsotaan tuleeko se julkinen itku huomenna ja tuleeko se autossa ja mihin suuntaan ajettaessa. Viimeistään se tulee illalla. Minä en yhtään osaa kuvitella tunnetta, kun tulen kotiin tai varsinkaan sitä, kun maanantaiaamuna joudun heräämään kuuden aikaan koska minulla on pentu vietävänä pissalle. 

Ja pitäähän se tässä vielä mainita, että eilisyön olin Elinalla yökyläilemässä ja eilen lauantaina käväisimme Lahden Karismassa ostoksilla ja sen jälkeen Sibeliustalolla Robinin keikalla. >:) Siis aivan kertakaikkisen suloinen poika ja energiaa varsinkin riitti! Kovin ihastuin ja siellä sitten Elinan kanssa huudettiin ja taputettiin ja laulettiin ja olihan siinä vähän keikan makua vaikka olimmekin kakkosparvella ja kyseessä oli istumapaikkapakko. Nyt on onnellisella lapsella nimmarikin ja kännykässä video, joissa Robin tosin lähettää terveiset Lauralle Ouluun. :D Kuvitelkaa nyt jotain ällötyssydämiä tähän ja suosikkihymiöni eli :3 koska tulen varmasti ihastelemaan tuota hauskaa videota koko vuoden! Älyttömän suloista kun toinen (tekisi niin mieli kirjoittaa että pieni koska jotenkin tunnen itseni niin vanhaksi varsinkin tuolla niiden alle 10v pikkulasten seassa ja kun Robinkin vaikuttaa niin pikkaiselta vaikka ei olekaan kuin pari vuotta nuorempi) sönköttää jotain epämääräistä ja sitten nauraa itselleni. Ahahaw. Käytin näköjään hymiöitä, oho. Nyt voisin jatkaa Exileni kanssa ja käydä nukkumaan, että saan itseni aamulla revittyä ylös. 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti