25. helmikuuta 2013

#59 she burns like the sun

Bloggaaja on aktivoitunut! Tosin se johtuu vain siitä, että tänään oli aivan uskomattoman kaunis ilma ja tartuin onnellisena kameraan ja kiersin vunttien kanssa normaalia pidemmän lenkin hymyten koko matkan auringonvalossa. Mukava aloitus ensimmäiselle viralliselle hiihtolomapäivälle! Almasta on tietenkin enemmän kuvia kuin epäkuvauksellisesta Ponzosta, pahoitteluni herralle tästä. Alma on niin persoonallinen ja huomatkaa miten se poseeraa jälkimmäisessä yhteiskuvassa! Tuo ilme ei ole sattumanvarainen vaan se kovinkin usein näyttää tuolta kun sitä kuvataan Ponzon kanssa. Vähän ylpis. Se on aivan järkyttävä karvaturrikka, mutta aivan yhtä symppis kuin kaljunakin. Lauantaina piti olla trimmi mutta nyppijä jatkaakin vielä sairaslomaansa joten se siirtyi. Sittenhän tuo vasta kuvauksellinen onkin kun karvat ovat veks.

Käytin tänään  tuota ~15-vuotiasta hömppäputkea ja täytyy sanoa että taidan saada tuolla aina parhaat kuvat. :D Missä vika? Putkessa ei ole haukkumista vaikka joskus se hieman toheltaakin jos on kovin kirkasta. Nyt kaikki oli kuitenkin onnellisesti ja sain taas ihan mukavia kuvia. Ärsyttää vain kun pienentelen noita niin niistä tulee jotenkin liian teräviä! Vain sen takia kun pienentelen ne. 

Odotan kovin sitä, että lumet hieman sulavat ja tulee kevät, jolloin kaikki on ruskeaa ja taivas vaaleansininen. Silloin saa hyviä kuvia kaikenvärisistä koirakavereista ja ihanin lenkkeilyilmakin on silloin kuin tiet ovat sulat ja kuivat. Loskakelit ovat se maailman kamalin asia, toivottavasti menevät nopeasti varsinkin, kun talossa on neljä kuratassua lisää! Ja ulkona treenaaminenkin on silloin kaikista ihaninta, kun pärjää ilman hanskoja ja kevyemmillä vaatteilla ja mielikin on avoimen keväinen. Ja nyt yritän tajuta miten paljon odotankaan sitä, että pääsen tosissani treenaamaan, mutten osaa kuvata tämän halun määrää mitenkään. 

Poden ehkä huonoa omaatuntoa sen takia, että tässä tulee tapahtumaan se "uusi koira, treenaan vain sitä" ainakin jossain määrin, tai ainakin tulen kokemaan aivan erityistä jaksamista ja puhtia tekemään Griman kanssa kaikkea mahdollista. Onko tämä ihan väärin? En oikein tiedä mitä ajatella. Missään tapauksessa noiden kahden vanhemman lenkkeilyt tai huomionsaannit tai ne satunnaiset treenaamiset eivät tule unohtumaan, ja eiköhän me Ponzon kanssa aginkin pariin vielä eksytä edes vapaiden treenien merkeissä. Silti kuitenkin joku kolkuttelee, että eihän se ole reilua jos yhtä lasta hyysää ja suosii eli treenaa ja kouluttaa enemmän kuin toisia. Epäreilu maailma ja minä jaan nallekarkit väärin! 

she burns like the sun
and i can't look away
and she'll burn our horizons make no mistake

and i'll hide from the world
behind a broken frame
and i'll burn forever
i can't face the shame






0 kommenttia:

Lähetä kommentti