Täällä sitä taas ollaan toteuttamassa itseään. Juuri kun taisin saada sen kauan kaivatun inspiksen maantiedon harjoitusesseetä varten, sain myös kauan kaivatun inspiksen blogipostausta varten - kumman kirjoittamisen siis valitsen? Valopäällä ei käynyt mielessäkään, että on olemassa sellainen mielenkiintoinen asia kuin tärkeysjärjestys tai ainakaan se, mihin järjestykseen ne tärkeydet olisi hyvä laittaa ihan lähitulevaisuutta ajatellen. Mutta kun!
Minulla ei oikein ole mitään jännää kerrottavaa, eikä edes kuvia - vaikka tässä on ollut vaikka miten paljon päiviä kuvaamiselle. Nyt kun talvi tuloillaan, varsinkin kun ei ole lunta (tuli taas mieleen, en edes ole ajatellut että kaipaan sitä valkoista mössöä! ääh nyt sitä taas katsoo harmauteen ja toivoo että huomenna sataisi lunta), tuppaa vain olemaan niin, että kun aamulla menee kouluun on pimeää ja kun iltapäivällä puoli neljältä sieltä könyää kotiin, on pimeää. Tai sen verran nopeasti hämärää, ettei ennen pimeää ehdi edes säätää valotusta kohdalleen. Siellä sitä kykitään neljän seinän sisällä eikä nähdä talvisaikaan ollenkaan päivänvaloa... Terveellistä? Varsinkin kun opettajilla on pakkomielle pitää sälekaihtimet kiinni.
tiedän on helpompaa olla onneton
silloin vähemmän on mitä menettää
Meillä alkaa torstaina koeviikko, joten taas riittää tekemistä ja aikaa ei taidakaan jäädä muuhun kuin lukemiseen ja syömiseen. Saa nyt nähdä, millaiseksi lihapullaksi ehdin kolmessa lukiovuodessa paisua, kun jo nyt tuntuu välillä niin pallolta kun olen aina ollut niin pulkannaru ja huomaan heti jos tulee kymmenen grammaa lisää. Mutta jos noudatan sitä kaavaa mitä viime koeviikolla, eli 800g irtokarkkeja viikonlopussa, niin ei lupaavalta näytä. Mietinkin, että pitäisiköhän tässä tehdä päätös, että oikeasti lopettaisin suklaan ja karkin syömisen muuten kuin koeviikolla, jouluna ja lomilla?
Kovin koiraton postaus tulossa, niin tylsyyden välttämiseksi voin kertoa, että kävin sunnuntaina 11.11. pyörähtämässä Jyväskylän KV:ssa, jee! Odotettu reissu, tosin ne bortsut, jotka olisin halunnut katsoa, menivät aivan kokonaan sivu suun, koska kävin esittämässä Niinan pienen (tai ei niin pienen...) karvapallon Popin. Coton de tulear kyseessä, oltiin ainoat pennut ja tulokseksi upeat PEK1 KP ROP-pentu! :D No minusta KP on kuitenkin aina hyvä suoritus. Popi esiintyy myös Messarissa kumpanakin päivänä, jee! Junnuluokassa, jännä nähdä miten se pärjää - nyt ainakin arvostelussa oli vain pelkkää hyvää.
Olen myös onnistunut kutakuinkin pitämään hymyn perseessä jo pidemmän aikaa, mutta koska olen viisas ihminen niin noudatan Irinan ohjetta enkä ala edes täällä blogissa (okei, olisiko julkisin tiedonvälityskanava jota käytän?) kertomaan, että mistä on kyse. Kuinka jännittävää! Hahah ei itse asiassa, vain asia, joka piristää kummasti jokapäiväistä elämää ja toivottavasti pian ihan konkreettisesti on läsnä.
Abby tulee taas meille hoitokoiraksi reiluksi viikoksi ensi maanantaina (viikon päästä!), joten pääsen kokemaan sen, miltä tuntuu muutenkin katastrofin ainekset omaava koeviikko - matikka, fysiikka, biologia, maantieto, englanti ja terveystieto - bordercollien kanssa. Pitäkää peukkuja! (;
huudella toisille ei omaa onneaan saa
ettei käy niin et se viedään pois
0 kommenttia:
Lähetä kommentti