#10 lumeen jäljet jää pienen ihmisen

 missä määränpää sitä tiedä en.

Aktiivinen blogailijanne toivottaa kaikille oikein lämmintä joulun aikaa sekä rutkasti onnea uudelle vuodelle 2012! Itseltäni ei oikein joulufiilistä ole löytynyt ja uskoakseni se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, ettei maassa ole ollut lunta nyt lähipäivinä. Tällä hetkellä sitä satelee pienenpieninä hiutaleina harvakseltaan, ehkä hieman rännäntapaisesti. Argh sada jo niitä pakkasrättejä kiitos! Tahdon kävellä mettässä keskellä sitä valoa ja valkeutta ja ihastelle huurrekoivuja.

Hilvasta vielä sen verran, että loppuviikko sujui paremmin kuin hyvin. Tyttöä tuli kova ikävä, ja vieläkin ajattelen sitä päivittäin. Koko perhe tykkäsi neidistä ja äitikin on miettinyt, että kyllä hän sen olisi voinut pitää jos ja jos sitä tai muutamaa muuta asiaa. En tiedä milloin uskaltaisi taas ottaa vakavissaan koira-asiaa puheeksi, että pennun kanssa se olisi helpompaa kuin Hilvan ja vielä helpompaa kun se sisäsiisteysopetus on saatu kuntoon.

Hipsillä on nyt kaikki hyvin, muutaman mutkan kautta se on päässyt kotiin, jossa se saa Suvin mukaan varmasti viettää koko lopun elämänsä. Mikä on mielestäni aivan loistava juttu, en sille koiralle osaa toivoa mitään muuta kuin pysyvää, yksikoiraista kotia! Kiitos kaunis näille ihmisille. Ja kiitos myös Suvi, joka olet kyllä parhainta mahdollista (asiallista!) mesettelyseuraa ja olet sinäkin rohkaissut ja kestänyt minun bc-höpötyksiäni.

 

 

 

Näin Hilva edustaa yksin ja minun kanssani! Viimeisin kuva toimi fiksattuna joulukorttina kavereille ja muutamalle kauempana asuvalle tutulle. Ja lisää kuvia lapsesta täällä. Voi Hips... Ehdottomasti elämäni paras viikko parhaassa seurassa.

Niin! Joulu tuli ja meni, eikä aatosta jäänyt oikein mitään käteen - onhan tässä vielä kaksi pyhää tätä ilonpitoa! Jos joululahjoista puhutaan, en saanut mitään kovin mainittavaa, tosin en mitään toivonutkaan. Jotenkin ärsyttää, että ihmiset hehkuttavat joululahjoistaan (toki syystä, kun tutkii Facestakin mitä he ovat saaneet!), kun ei se ole se pääasia joulussa, nimim. uskovainen(ko?). Ei vaan, olen tänä vuonna jotenkin niin jumissa että ääh.

Tässä vaiheessa kun katson ulos, on tullut pimeää eikä sada enää mitään - ehkä kohta vettä.

Ja nyt kun ollaan näinkin lähellä uuttavuotta, niin voin sanoa, että tämä vuosi on ollut elämäni hirvein, mutta samalla kaunein. Olen ryöminyt jossain todella, todella alhaalla henkisesti koirakuumeeni kanssa, ja monet asiat ovat sitä helpottaneet ja samaan aikaan pahentaneet. Osaan vain ajatella ensi helmikuuta ja kuudetta päivää, jolloin saadaan juhlistaa Amazemen Ottomaanien yksivuotispäivää. Tiedän jo mitä poppoolle toivotan Facebookin välityksellä, tavallaan odotan sitä. Mutta kun ajattelen, siitä on jo vuosi, kun pahin pentukuumeaika oli käsillä. Odotan myös kauhulla Superin pentuja, joita ehkä pääsen katsomaan. Ehkä pariksi päiväksi! Viikonloppu 24/2 pentujengin kanssa. Tsiisus!

Ensi vuosi... mitä tulenkaan tekemään? Ysi päättyy, lukio alkaa. Aion tunkea Ponzon kanssa tokoryhmään ja osallistua agin möllokisoihin jossain vaiheessa ihan vain huvikseni. Jos se syttyy taas esteille niin voitaisiin kokeilla agiryhmää, jos johonkin pääsisi sisään. Vaikka siihen niin kamalalta tuntuvaan harrasteryhmään - johonkin on pakko päästä, en itse jaksa enää ajatella, miten mahtava laji se on! Toivon mukaan pääsen puolentoista vuoden päästä enon pumivillakoiramixin kanssa agiliitelemään (ja samalla opettamaan sen koiran tavoille, huh hellettä - saatan vain kuvitella mitä siitä tulee noilla metodeilla! onhan se toki söpö pentu MUTTA...), jos siitä lähtisi vauhtia.

Lisäksi yritän tavoittaa kunnolla tänne Heinolaan muuttaneen pikkubortsun (Oakmeadow Misty Moon tjsp.) omistajineen, neiti kun on jo luvattu meille hoitoon mikäli pariskunta hoitopaikkaa koiralle tarvitsee. On metkan värinen lapsi, äidin ja isän mukaan näyttää pelkästään vaalean kerman väriseltä, kun on niin vaalea vaaleanpunainen valkoisen kaverina! Aw täytyy vain lenkkeillä noiden tiettyjen kerrostalon editse päivittäin ja eri aikaan, jos vaikka törmäisin. Onhan noilla minun puhelinnumeroni ja ajattelivat kun tavattiin kolmisen viikkoa sitten, että kutsuvat minut kylään.. odottelen toki sitä soittoakin! (; Kiitos tästäkin autuudesta Hilva.

 

 

Ponzokin toivottaa hyvää joulua! Kerrassaan komia joulukoira, eikös juu? Alla on mielestäni yksi kauneimmista joululauluista, Juulian esittämä Lumeen jäljet jää. Kuunnelkaapas!

#09 ja kysytä ei koskaan hintaa

sinä olet pitkä tie

sinun varreltasi liittymät kiinni

sinä olet kallis matka

on takiasi liittymät kiinni

Tänään oli perjantai. Yleensä perjantaina ei olla kotona, ainakaan normaali kouluikäinen ihminen ei ole. Mutta tämä Mamma oli kotona, sanoi että tarvitsen vahtijan. Miesihminen oli hieman vihainen, kun aamulla kirmasin ensi töikseni tämän valtaamaan huoneeseen ja poing pomppasin sängylle ja lirautin lätäkön siihen pedille. Siitä minut kiidätettiinkin suoraa päätä pois ja ulos, vermeet vain päälle ja raikkaaseen varhaisaamun viimaan liukastelemaan! 

Kierrettiin varsin mielenkiintoinen lenkki varsin mielenkiintoisessa ympäristössä. Mamma sanoi, että se oli pitkä lenkki, mutta koska minulla ei ole laskupäätä en osaa kertoa, oliko se muka niin pitkä (hoitaja sanoo että kierrettiin kaupunginosasta toiseen ja keskustan läpi eli viitisen kilometriä, pöh). Pitkissä kintuissani en kyllä huomaa, olenko taittanut matkaa hetken vai pidemmän! Sen jälkeen hilluttiin pilkkopimeällä pihalla puolisen tuntia - tästähän taitaa tulla ihan rutiini! On kyllä metkaa kirmailla ihan melkein kuin kodin pihalla irti, eikä muuten kovin huolehtivainen ja huolellisen oloinen Mammakaan ole yhtään varuillaan!

Elleivät kaikki jo tajunneet, olen erittäin fiksu tyttö ja tänään opettelin hienoja temppuja! Osaan nyt pujotella sujuvasti kahdeksikkoa jalkojen välissä ja muutaman askelleen pujotellakin kun Mamma kävelee. Harjoittelin myös tassujen antoa, mutten tajunnut, kumpaa tassua piti milloinkin antaa. Mamma sanoi ihan liian epäselvästi ne käskyt, en ymmärtänyt. :c Mutta kaiketi olen silti ihan pätevä, kun sain nakinpalasia ja eihän tuo muuta minulle lepertelekään kuin kehuja!

Sain kivan, pehmeän viltin makuualusekseni Mamman omalle sängylle, siinä kun tykkään köllötellä niin ei kuulemma kura leviä valkoiselle päiväpeitolle! Sen sanoi se kehittyneemmän oloinen äkäinen nainen. Joka kehui minua tänään kun makasin paikoillani...? Muutenkin oli jo pariin otteeseen rennompi fiilis, enkä ole sisälle tehnyt aamuisen sähellyksen jälkeen. Toivottavasti nuo ei nyt ottaneet itseensä! Mamma pelkää, että minut passitetaan pellolle, joten koetan nyt pidätellä. Ihan sen mieliksi. Vaikka pahisbortsu on aina pahisbortsu! Hei c'moon mä mitään pahaa kellekään.. 

Päivälenkin ja pihapeuhaamisen jälkeen jouduin tassupesulle. Perin kummallisella tavalla se hoidettiin talon alakerrassa pelottavassa suihkutilassa, jossa oli vaalea kova kaakeli ja kirkas valo. Ja kamalan kuuma, huh! Kaiken lisäksi seinät oli osittain vuorattu yyberpehmeän näköisillä kankailla... hullujenhuone? (hoitaja sanoo, että siellä oli sauna päällä, että oskarinoksaan ja oven päälle ripustetut Hilvan kusemat petivaatteet ehtisivät illaksi kuivua.) Mamma laittoi isoon kuppiin vettä ja sitten se nosti minun etutassuni sinne. Ja sama juttu takatassuille! Taivas varjele, ei sitten kamalampaa tapaa keksinyt? 

Hehe, en taaskaan ole väsynyt, turhaan nuo yrittää! Muuten vain koisin päivällä yli tunnin sängyllä silmät kiinni ja siirryin sitten tyytyväisenä oven eteen ja nyt illemmalla samalla tyylillä tassut levällään koisin lepuuttelen luomiani ennen ruokailuhetkeä ja iltalenkkiä! Joudun kuulemma samaan aikaan lenkille noiden kahden kamalan pikkuhirviön kanssa, nimenomaan joudumme kulkemaan nuo toisessa kädessä ja minä toisessa! No, ehkä voimme sopia, että yhdessä vedämme Mamman ojaan... Kähkäh. Vaikka on se ihan muksu tyyppi.

Huomenna on kuulemma edessä kiva päivä, kun saan Mamman lisäksi minua ihastelemaan jonkun immeisen nimeltään Niina. Kuulemma tämä on oikein mielissään tapaamisestani, vaikka sanookin vihaavansa meitä bortsuja jouduttuaan keväällä Mamman mukaan Lahden koiranäyttelyyn meitin kehän vierelle katselemaan. Ehkä se salaa onkin aina halunnut kaltaiseni otuksen! Jipii. Minunkin täytyy toivoa, että huomenna on kaunis sää, että saadaan meitistä kivoja kuveja jossain kivassa paikassa. Kun ei tällaisessa sadesäässä mitään kuvia kuulemma saa.

ja me kerätään huomiota kaduilla

kun janot juotu on sammuksiin

sumu suojaa meitä katseilta

tänään luotetaan ihmisiin

ja kun painaa tahti askelten

kumitassuilla jatketaan

jukeboxista ääniä jumalten

viime senteillä ostetaan

ja kysytä koskaan ei hintaa

#08 Hilva tuli taloon

Hei olen Hilva. Hilva Hippu Hippusi Ippusi Pentu Hips. Tyhmä pieni höhlä bordercollie. Tulin kylään! Tulin kertomaan Heinolalle, että olen kiva eläin. Olen haaste-Hilva! Olen vieteri, olen pomppujänis, hötkylä, tykkään narupallosta ja sen noutamisesta. Tykkään olla liikkeessä!

Tänään tapahtui jotain jännää ja jouduin autoreissulle ja sitten löysin itseni ihan oudosta paikasta, täältä, ihan vieraiden ihmisten seasta. Täällä on yksi tommonen neiti-ihminen, joka kutsuu itseään Mammaksi. Se sanoo "Mamma antaa sulle vettä, antaako Mamma uutta vettä?" ja "Nyt Hilva lähtee Mamman kanssa ulos!". Käsittääkseni se ei ole minun mammani. Sitten on toinen vähän pienempi, joka hötkyilyttää minua ja sen pehmopupuille on kiva antaa pusuja. Se heitti narulelua. Ja sitten on joku miespuoleinen, joka on pari kertaa rapsutellut minua ja joka jutteli automatkalla mukavia minulle. Viimeisinpänä ja vähäisinpänä tuollainen ihmeellinen kääkkä, joka kauhisteli jo kun päästiin autoon, että johan on koira! Vaikken mitään edes ollut tehnyt! Se on huolehtivainen mutta jotenkin todella ankara heebo. No ihan sama.

Sitten täällä on kaksi todella pientä koiraa. Ne on ihan kivoja, paitsi se toinen, jolla on mustaa selässä. Se pälyilee ja nostaa aina korvat eteen kun vähän otan laukka-askelia. Se toinen yrittää vissiin olla kovakin jätkä, ja se aluksi murrasi minulle. Mur. Mutta nyt me ollaan sujut kun ne tajusi (ja itse tajusin) että olen oikein mukava koiranalku.

Sitten on tommonen ihmeellinen mitättömänmallinen ruskea kapistus, joka asuu häkissä ja joka piti ihan outoa ääntä, "KVIIK KVIIK!" En tiedä sanoiko se sen minulle vai kelle. Mutta sen kanssa on kiva olla nenät vastatusten, ei ollenkaan hassumpi olento.

Minulla on hyvät hihnakäytöstavat. Olen niin kiva koira etten pure tai roiku hihnassa, vaan kävelen ihan kiltisti hampaat irti siitä. Luulen, että olen husky. Ei, en ole, olen paljon kauniimpi ja pienempikin. Niin! Sen sijaan olen vetojuhta, luulen että pääsen lujempaa jos yritän mennä lujempaa. Kävin lenkillä heti kun päästiin perille, sellaisella pienellä noiden terrieriotusten kanssa, ja jouduin pitämään nassussani kuonopantaa. Mutta se ei menoa haitannut!

Parisen tuntia sitten olin hillumassa tuon yhden ihmisen kanssa pihalla (taisi se olla meillä joskus Lahdessa yötä) ja oikein reippaasti hain sitä narupalloa hänelle, ja näytti olevan kovinkin innoissaan salamavauhdistani ja siitä, että palautin sen pallon takaisin. Koko ajan se kehui hienoksi koiraksi ja sanoi, että Mamma heittää. Sitten me kierrettiin puita ja kun kiersin, "Mamma" heitti pallon ja sain hakea sen. Mielenkiintoista? No en nyt sanoisi. Sitten opettelin menemään jalkojen välistä ja ajattelin, että eikö tuo mielikuvituksellisempaa juttua keksinyt. Jaa-a, menihän se niinkin. 

Me käytiin iltalenkillä tuon Mamman kanssa ja osoitin olevani kerrassaan veikeä vetohaski! Aluksi pysähdeltiin jatkuvasti, ja sain katsella ihan kunnolla maisemia siinä katulamppujen valossa. Välillä jouduin hipsimään sivulle seisomaan ja välillä jouduin katsomaan silmiin. En tainnut Mamman mielestä onnistua, kun jouduin toistamaan. Raaah en jaksa. Sitten se piti hihnaa kireällä ja kun hieman nykäisin eteenpäin se sanoi "hyi" tai "ei" niin ikävällä äänellä, etten oikein viitsinyt kuunnella.

Autot ovat muuten kivoja! Niitä on kiva kyttiä ja sitten nykiä vähän perään ja kiilata lenkittäjää jotta pääsee lähemmäksi! Taisi ihan piruuttaan (itselleen) viedä meikätytön kaupunkiin kävelemään, kun siellä niitä autoja meni kovaa kyytiä. Katselin niitä kovin mielelläni, vaikka laatutarjonta ei ollutkaan mainittava. Haha, miksi tunnen itseni pahisbortsuksi? Koska olen. Tiedän mitä tuolla on mielessä. Se yrittää saada minut kävelemään hienosti hihnassa! Pyh. Sellaista kukaan jaksa opetella. Eikä tuo jaksa kuitenkaan opettaa. Katsotaanko?

Pysähdyttiin lenkin loppupuolella ison valon alle kentälle, ja Mamma yritti saada minut kiinnostumaan siitä narupallosta, jota se oli koko matkan kanniskellut taskussaan. Ei kyllä oikein kiinnostanut. En jaksanut.. En vain viitsinyt siinä sekalaisessa tilassa alkaa temppuilemaan sen lelun kanssa. Sisälle oli jo kiire! Mutta mitäs vielä, siinä kadulla jouduin pysähtelemään ihan kunnolla, kun nelipyöräisiä vilisti ohi. Viimein päästiin sisälle ja sain kuivauskäsittelyn ja Mamma harjasi kaljun kuontaloni. 

Vähän aikaa sitten sain ruokaa kuvun täyteen, puolitoista mitallista söin hyvillä mielin kahden pikkukoiran pohdiskellessa olohuoneen puolella, että mistä se nappuloiden rapina kuuluu, mutta nyrkillisen jätin. Kohteliaisuus on jättää vähän ruokaa, eikö? Mokoma yritti käyttää loppuja nappeja herkkuna sivulletulosta, mutta en ollut niin tyhmä että olisin mennyt halpaan, hah.

Nyt tsiigailen hieman televisiota ja sitten painun pehkuihin. Ehkä. Sillä ei minua väsytä! Hieman huolestuttaa tuo, miten mahdun nukkumaan samaan sänkyyn luottohenkilö-Mamman kanssa, kun tuolla on niin minimaalisen levyinen makuupaikka. 

Minusta saa muuten edustuskuvia salamalla ilman hienosäätöä täysautomaatilla keittiössä kun syön ja pimeän ikkunan edessä sängyllä!

__________________________________________________________________________

Iltapäivällä sitten kauan odotettu haavetoive toteutui, ja käytiin hakemassa Lahdesta hoitolainabc meille muutamaksi päiväksi asustelemaan! Suvilla asuu siis tämä herttainen pönttöotus ja meillä se nyt kenties parikin viikkoa elelee epämääräistä koiranelämää. Ehkä tajuaisin, miten kamalan vaikea eläin bc on. Ehkä! :D Sen voin toki jo nyt sanoa, että kädet tulevat olemaan kipeät tuon lenkkeilyn jälkeen. Ja mietityttää, miten saan sen toiminnanhalun aamulla tyydytettyä, kun aikaa on vain vähän (en nyt senkään minäkään ennen viittä tahdo herätä!). Toivotaan, katsotaan. Nythän tuo tuhisee tuossa takana reporankana maaten, mutta silti valppaana. Siitä huomaa, että se on bc. Oikein kivantuntuinen ja oikeanlainen bc! Jes, eli hyvin ovat nämä muutamat tunnit menneet. Ja Hilva tulee kenties päivittäin kirjoittelemaan tänne jotakin, mikäli kiireiltäni ehdin. 

yksin Kallion kolossa,

savun keskellä.

ääniä vieraita kuuntelen,

autot ei pysähdy.

nöyryys lukee kelloa,

mittaa aikaa.

taksi voi tulla vieläkin,

jono voi kestää.

ikävä ihollesi, kaipaus kiinni sinuun.

tahto tajuntaasi, tarve tahdotuksi.

ikävä ihollesi, viettää vierellesi.