#39 in the night the stormy night away she'd fly

Minun muikee hoivahauvani on palannut kotinkonnuilleen kahden kuukauden poissaolonsa jälkeen! ♥

Näin siis eilen Abbya kesälomanmittaisen tauon jälkeen, ja kuten jo aiemmin blogissa olenkin tainut kirjoittaa (?), ikävä on ollut kova viimeisen kuukauden ajan. Neiti oli oikein onnessaan minut nähdessään, että varmasti muisti ja tunnisti, kuka oikein tuli katsomaan. Tarkoituksena oli lenkittää neitiä vasta vähän myöhemmin iltapäivällä, mutta omistajan toiveesta nappasinkin haukun mukaan jo yhden aikaan. Käväistiin pikaisesti meillä hakemassa kamera (ja laittamassa pyykit äidin kanssa) ja lampsittiin sitten tunnin mittainen lenkki rannassa, ja Abby pääsi uimaan. Ihana, kun lapsi uskaltautuu veteen ja noutaa keppiä mielellään - jes!

when she was just a girl, she expected the world

but it flew away from her reach so

she ran away in her sleep and dreamed of

para-para-paradise, para-para-paradise, para-para-paradise

every time she closed her eyes

Eipä ole boosulainen paljoa muuttunut. Aikuistunut se on sen verran, ettei enää näytä niin pennulta ja turkkia on tullut lisää. Hieman se on pullukassa kunnossa (painoa 17kg), muttei kuitenkaan mikään lihava, ja toivotaan nyt, että paino pysyy tuossa mahdollisimman kauan, ettei ainakaan ylöspäin lähde.

 

Rankkasade yllätti kuvausreissun aikana, joten palattiin meille viemään kamera ja lähdettiin sitten uudelleen ulos, käveltiin Harjulle odottamaan muuta perhettä (meillä oli vieraita Helsingistä + äiti & sisko), josta sitten jatkettiin yhdessä keskustaan. Jos joku ei tiedä tätä Heinolan uskomattoman tunnettua ilmaistapahtumaa Heinolassa Jyrää -konserttia, niin se siis järjestettiin tänä vuonna 05.08. kesäteatterilla ja esiintyjinä olivat paikallinen Tupakan Ystävät, Erin sekä Jukka Poika.

when she was just a girl

she expected the world

but it flew away from her reach

and the bullets catch in her teeth

Abbyn kanssa emme tietenkään yleisön puolelle päässeet, mikä ei ollut tarkoituskaan (en tajua miksi kuuntelemaan tulleet ihmiset ottavat koiransa mukaan ja istuskelevat sitten tuntitolkulla aidan vieressä, onko sekään fiksua?), vaan käppäilimme sitten neidin kanssa ympäriinsä rantapuistossa ja käytiin uimassa vähän kauempana ja kiertämässä muuan niemennokka. Abbyn käytös oli kyllä jotain todella ihailtavaa! Toisista koirista se ei välittänyt ollenkaan, ei ahdistellut ihmisiä ja kävi nätisti istumaan/makaamaan kun jutustelin kaverini kanssa ja tämä näki ensimmäistä kertaa "kuuluisan Abbyn". Tosin minä kaipaan sitä eloisuutta, ehä pientä häseltävyyttä. Abbyn silmissä ei ole paloa. Sitä tiettyä. Siksi en tykkää kauheasti kuvata sitä. Enkä osaakaan kun se on tuommoinen ihmeen värinen!

Yhteensä tuli eilen käveltyä reilu viisi tuntia. Vein Abbyn puoli viiden aikaan kotiin, kävelin takaisin kaupunkiin ja yritin sitten summailla kavereiden luokse katsomoon. Ensiksikään emme osanneet selvittää toisillemme, että missä olimme ja en sitten päässyt katsomon yläkautta mihinkään suuntaan, kun siellä oli niin paljon ihmisiä. Pakko mäkättää tähän, että jonkun tuhatkiloisen, kaljalta haisevan kukkamekkotädin oli aivan väkipakolla päästävä sen suman läpi, ja tämä muita ajatteleva leidi jyräsi minut kyllä sellaisella voimalla, että tahtoi selvästi listiä. En tahdo tietää, kenen sylissä kävin siinä vaiheessa...

life goes on, it gets so heavy

the wheel breaks the butterfly

every tear a waterfall

in the night the stormy night she'll close her eyes

in the night the stormy night away she'd fly

Ahdistus sitten tietenkin iski, eikä edellinen tapaus parantanut asiaa millään lailla, ja olo oli samaa luokkaa kuin viime kerralla Jukka Pojan soidessa livenä muutama viikko sitten. Huhheijjaa, paniikki ja halu vain heittäytyä maahan itkemään ja katkaisemaan jalkansa. Vihaan itseäni sen takia. Miksi ahdistun. Aaaargh. Hilpaisin sitten äkkiä pois paikalta ja kävelin kotiin (hitaasti... ja askel askeleelta), ilman avaimia, akkua tai edes kuulokkeita. Hyvin varautunut ihminen. (y) En ollut juonu - saati syönyt - koko päivänä mitään, kuuma oli kuin saunassa eikä mukana ollut edes rahapussi, että olisin voinut käydä kaupassa. Luojan kiitos iskä oli tullut kotiin, joten pääsin sisälle. Vedin sitten ensihätään melkein levyllisen suklaata ja päälle kunnolla pizzaa. Ja selvisin hengissä.

Vikassa kuvassa tuo koira näyttää ihan bortsulta, eikö näytäkin? Tai no vähän. Sellaiselta ei-niin-muwsulta.

she'd dream of

para-para-paradise, para-para-paradise, para-para-paradise

oh oh oh oh oh oh-oh-oh-oh

and so lying underneath those stormy skies
she'd say, "oh, ohohohoh i know the sun must set to rise"

this could be 
para-para-paradise, para-para-paradise, para-para-paradise