#34 i'll be here by your side

Laiska blonginpitäjä on taas luistanut tehtävistään, ja hieman nolona miettii, mitä järkeä on blogissa, jota ei päivitetä kuin kerran kahdessakymmenessä päivässä? Ihme, että tämä on jo kolmas postaus tässä kuussa, mmm... Mutta oikeastaan mitään ei ole tänäkään aikana tapahtunut, olen vain massottanut kotona äidin työorjana, seikkailut vähän ulkona ja istuskellut koneella - ihana kesäloma? Kohta on jo juhannus ja näin puolet lomasta takana, enkä edes tahdo ajatella, että reilun kuukauden päästä tutisen lukion auditoriossa. 

Sunnuntaina suuntasimme vanhempieni (!!) kanssa Lappeenrantaan tarkoituksenamme leiriytyä Lemin jalkapallokentän äärelle katselemaan bortsupeepie-erkkaria! Koko päivän ripsi aina silloin tällöin vettä niin, että oli pakko turvautua sateenvarjoon, ja iltapäivästä kylmeni ja alkoi sataa kaatamalla. Äidin suostutteleminen mukaan (okei, en suostutellut vaan tuo lähti mielellään, kun iskäkin lähti) ei ollut mikään maailman parhain idea: Kun innostuin selittämään yhden koiran kauneudesta, haukkui äiti tämän rumaksi ja osoitti sitten toista koiraa. Ja koska äiti on tietenkin maailman pahin vilukissa, lähdimme kotia päin ennen avoimia narttuja, ja näin ollen minulta jäi Marjon Kiian suoritus (VAL) katsomatta. Tosin kävin ennen lähtöä neitiä rapsuttelemassa. 

Kamera ei ottanut toimiakseen erkkarissa, ja minulla meni hermot sen kökkäävän tarkennuksen kanssa. Vaikka paikka oli valoista, kuvista 2/3 ovat epätarkkoja ja heilahtaneita. Tai no eivät ehkä niinkään heilahtainen, ainoastaan epätarkkoja: kamera surraa ja surraa muttei kuitenkaan tarkenna oikein eikä varsinkaan tarpeeksi nopeasti. Tuo putki on sitten rasittava! Ja koska minulla on vain paljon huonoja kuvia ja kutakuinkin kaksi hyvää, en jaksa alkaa niitä muokkaamaan tai edes kehtaa lyödä niitä kuvasivulleni. Möllöttäkööt rumina kiintolevyllä! Hähähäh, siitäs saatte!

Tänään olikin siitä jännä päivä, että sain kymmenen jälkeen meille vieraan kaukaa pohjoisesta! Saara ja hänen ihanainen ahmabortsunsa Vilppi kävivät vierailulla Etelä-Suomessa (Lahdessa) ja nyt kotiinmenomatkalla poikkesi tähän meille pieneksi hetkeksi. Kierrettiin Ponzon ja Vilpin kanssa pikkuinen lenkki, ja bortsueläin pääsi hieman uimaan ja juoksemaan irti ennen pitkää automatkaa takaisin Rovaniemelle. Ponzo oli aluksi syvästi järkyttynyt Vilpin läsnäolosta ja kovasti yrittikin puolustaa itseään tuolta katalalta etelää valloittavalta hirviöltä, mutta loppumatkasta se ei enää jaksanut murrata ja antoi nuoremman hieman haistellakin. On se kumma kaveri tuo Ponzo! Mokoma juntti. Mutta mamma on nyt onnessaan kun sai tavata Vilpin ja Saaran, kiitos kun kävitte ja toivottavasti ajatte turvallisesti kotiin! (:

Vilppilenkin jälkeen Alma oli niin innoissaan lähdössä pihalle, etten raaskinut olla ottamatta sitä lenkille. Kävimme tietenkin mattolaiturilla - ah niin ihanalla vakkarikuvauspaikallamme - ikuistamassa turaisen Alman hymysuineen.